Siirry pääsisältöön

26 aihetta kiitollisuuteen - autoajelu

 


Marraskuun neljäntenä torstaina vietetään kiitospäivää ja moni amerikkalainen pohtii oman elämänsä kiitollisuuden aiheita päivittäin marraskuussa. Ajattelin yhtyä tähän ja kirjoittaa sarjan ”26 aihetta kiitollisuuteen” haastaen samalla muut mukaan. Sarjan tavoite ei ole pohtia maailmaa mullistavia asioita vaan keskittyä arkipäiväisiin kiitollisuuden ja ilon aiheisiin.




 

Kuukauden ensimmäisenä päivänä olen kiitollinen sunnuntaiajelusta aurinkoisessa säässä Tättiksen kanssa. Tämä vuosi on opettanut minulle ettei autolla ajaminenkaan ole itsestäänselvyys olenhan ollut tänä vuonna tahtomattani viisitoista viikkoa ajamatta autoa. Ensin keväällä vyöruusun takia ja sitten kymmenen viikkoa heinäkuun lopusta murtuneen nilkkani kanssa.




 

Monelle autolla ajaminen on yhdentekevää. Jollekin se on yhtä tuskaa ja nostattaa kylmän hien jo pelkkänä ajatuksena, mutta sitten on kaltaisiani joille auton ja vapauden välillä on suuri yhtäläisyysmerkki. Tarvitsen autoa paitsi työni tekemiseen niin myös hengittääkseni vähän vapaammin. Olen kahdeksantoistavuotiaasta lähtenyt ajelulle yksin selvittääkseni omia ajatuksia. Olen ajanut ajamisen ilosta vailla päämäärää ja auton avainten puuttuminen on minulle suuri vapaudenriisto. Fredde on onneksi kaltaiseni.



 


”Kulta, pitäis käydä kaupassa... koska ehtisit?” Tai: ”Rakas, asiakas haluaisi nähdä nämä kodit, koska voit ajaa mut” Freddehän ajoi, ja mukisematta ajoikin, mutta tunsin silti itseni kädettömäksi. Maaliskuun alusta myös Tättikselle on autoajeluista tullut henkireikä jota hän kaipasi ihan samalla tapaa kuin äitinsä. Niinpä; “mom, could we go on a drive today?” On lauseena rakas. Autoajeluilla puhutaan elämästä, koulusta, tanssista ja tulevaisuudenhaaveista. Täynnä kiitollisuutta vapaapäivästä ja yhteisestä hetkestä.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää