Siirry pääsisältöön

26 aihetta kiitollisuuteen - pölynimuri

 


Ihan alkuun on tarpeellista todeta että minä olen se nainen joka kilautti kaverille selvittääkseen mistä pölynimurin saa käyntiin sen jälkeen kun oli ensin etsinyt koko vehjettä vartin verran. Myöhemmin selvisi että olin lisäksi onnistunut imuroimaan talon autoimurilla taloimurin sijasta. Tämä tapahtui joitakin vuosia takaperin Fredden ollessa työmatkalla. Olen myös pyyhkinyt keittiön tasot pesuaineella joka olisikin pitänyt huuhdella - suihkunpesuaine - ja käyttänyt vääränlaista yleispesuainetta kylpyhuoneen peiliin niin että niitten raitojen pois pyyhkimisessä oli varmasti isompi työ kuin siinä alkuperäisessä liassa olisi ollut.

 

En ole siivoaja. Fredde siivoaa koska - ainakin keskimäärin - nauttii siivoamisesta. Minä sen sijaan inhosin niitä perheen pakollisia siivouspäiviä jo lapsena, eikä tilanne ole siitä parantunut. Pidän kyllä siististä ja siivotusta kodista, siitä että tavarat ovat paikoillaan eikä lattioilla pyöri koirankarvapalleroita. En vain pidä prosessista joka siisteyden saavuttamiseksi tarvitaan. Siksi meillä ehtikin jo useamman vuoden käymään siivoaja, ihminen joka saa palkkaa imuroinnista ja oikean yleispuhdistusaineen käyttämisestä. Mutta sitten tuli kevät 2020 ja kaikki muuttui.

 

Viisihenkinen perhe siirtyi oleilemaan kodissa miltei tauotta, siivoaja lakkasi siivoamasta ja yhdistelmä näkyi paitsi Fredden siivouspaineitten kohtuuttomana kasvamisena niin myös kodin siisteystasossa. Automaatti-imurit tekivät työtään päivittäin ja silti nurkissa vilisi villakoiria, eikä vähiten siksi että joku kävi aina kesken palaverin tuuppaamassa automaatin takaisin telakkaan imurin äänen häiritessä työntekoa tai koulunkäyntiä.




 

Muutama viikko sitten kysyin että ostettaisko uusi imuri. Fredde katsoi mua kuin arvioiden olenko menettämässä järkeni lopullisesti ja kysyi että kuka sitä sitten käyttää? Ihan asiallinen kysymys, ovathan allekirjoittaneen pölynimurinkäyttömeriitit sangen vähäiset. Miehen hämmennys oli käsinkosketeltavaa kun vastasin että minä voisin käyttää, itseasiassa lupaisin käyttää laitetta kolmasti viikossa ja imuroida alakerran jos laitteessa ei olisi johtoa. - Entä portaat? Lupasin imuroida portaat puoliväliin ja sohvan kaupan päälle. - Oikeesti? - Oikeesti. Muistathan että olen pian vuoden hoitanut kissanhiekkalaatikonkin ihan omatoimisesti!

 

Fredde tarttui tarjoukseen ja meille tuli ihana johdoton imuri. Ekana päivänä se oli vähän hämmentynyt siitä että ihan oikeasti käytin laitetta pyytämättä. Vielä toisella ja kolmannellakin kerralla Fredden piti erikseen todeta että olin näköjään imuroinut, olihan tämä sangen poikkeavaa toimintaa meidän liki kolmenkymmenen vuoden yhteisen elämän aikana. Perjantaina ryhdyin varsin hulluksi ja pyyhin alakerran parketin vielä kosteallakin imuroinnin jälkeen. Pienen harjoittelun jälkeen keksin miten se pyyhinosa kiinnitetään moppiin. Tänä aamuna imuroin taas alakerran, puolikkaani portaista ja sohvan. Olin edelleen iloinen ja kiitollinen meidän uudesta pölynimurista. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...