Siirry pääsisältöön

26 aihetta kiitollisuuteen - työ

 



Istun vesisateessa autossa ja nauran ääneen radio-ohjelman juontajalle odottaessani asiakkaan saapumista paikalle. Talo on puistomaisella alueella jossa on valtavia pihoja ja pitkien pihakäytävien päässä omakotitaloja joista moni vain haaveilee. Nämä ovat niitä taloja joissa elokuvien ihmiset asuvat ja joissa joulukuusi komeilee ikkunassa. Tässä talossa on pitkälle päälle neljäsataa neliötä ja sen keittiöön ja ruokailutilaan mahtuisi iloisesti koko meidän kodin alakerta. Sen lisäksi alakerrassa on toimisto, kirjasto, kaksi olohuonetta, kaksi kodinhoitohuonetta ja yläkerrassa mediatila, kolme kylpyhuonetta ja neljä makuuhuonetta. Tämä talo saattaisi sopia minun asiakkaalleni täydellisesti, sillä he etsivät kotia jossa heidän teini-ikäinen pianistipoikansa voi soittaa flyygeliä tunteja päivässä muitten häiriintymättä, yläkerran mediatila on kolmen auton autotallin yläpuolella omassa siivessään ja sopisi tähän tarkoitukseen loistavasti.





 

Autossa vastaan puhelimeen ja lupaan lähettää entiselle asiakkaalle heidän taloonsa liittyviä papereita jotka ovat teillä tiettymättömillä. Pidän suojatulla serverillä kaikki kauppoihin liittyvät paperit ja siitä on näitten vuosien aikana ollut iloa monesti. Seuraavaksi soitan Freddelle joka on sopinut iltapäiväksi useamman näytön toisen asiakkaan kanssa. Muistutan että olen itse palaverissa kolmannen asiakkaan kanssa illalla, joten Fredde saa mennä yksin näyttämään rivitaloja modernia kaupunkiasuntoa etsivälle perheelle. Toisin kuin aamuinen asiakas, tämä perhe ei kaipaa valtavaa pihaa vaan haluaa helppoutta ja kätevyyttä.





 

Kotona laitan sähköpostilla asiakkaalle uudet versiot hukassa olleista papereista ja sen jälkeen vastaan ensiasunnonostajan kysymyksiin. Puhelimen soidessa juttelen hetken lainaneuvottelijan kanssa, meillä on tällä hetkellä neljä yhteistä asiakasta ja me käydään läpi seuraavia askeleita. Puhelun päätteeksi soitan osakekirjavakuutusasiaa sen alan osaajalle ja vastaan taas muutamaan sähköpostiin. Avaan sähköpostiin kolahtaneen vastapuolelta pyydetyn kuntotarkastusraportin ja asunnon yhtiöjärjestyksen. Silmäilen ne läpi ja merkitsen asiakkaan kannalta oleellisimmat.




 

Fredde käy läpi asiakkaille mahdollisesti sopivia uusia myytäviä kohteita ja pohdimme mikä tai mitkä rakennuttajat sopisivat parhaiten uuden asiakkaan tarpeisiin. He haluavat ehdottomasti uuden tai rakenteilla olevan talon ja rajaamme heidän listansa mukaan rakennuttaja listaa muutamaan sopivaan jotka sopivat paitsi tyyliltään niin myös hintaluokaltaan tämän perheen tarpeisiin. Fredde laittaa rakennuttajille viestiä. Tunnemme miltei kaikkien rakennuttajien edustajat alueella ja siksi tiedämme usein sellaisistakin kohteista joita ei vielä ole edes vapautettu myyntiin. Osavaltionlainsäädäntö kieltää tiskin alta myymisen mutta sitä ei kukaan kiellä että kerrotaan mitkä tontit milläkin alueella tulevat kaupaksi seuraavaksi.





Iltapäivällä hyppään tiimipalaveriin ja me puhutaan pitkään siitä miten brutaali tämänhetkinen markkina on monelle asunnonostajalle. Myytäviä kohteita on vähän ja kilpailu niistä veristä. Tuntuu kohtuuttomalta omia asiakkaita kohtaan että niin moni joutuu luopumaan omista oikeuksistaan saadakseen sen kodin minkä haluaa, useimmat joutuvat vieläpä tekemään monta tarjousta ennen kuin tärppää.


 



 

Asuntovälittäjän työstä vain pieni osa on talojen ja kotien katselemista, sitä miksi moni haaveilee välittäjän työstä. Valtaosa työstä tehdään ihan raadollisesti toimistossa sähköpostilla, koneella ja puhelimitse. Se on yhteistyötä eri tahojen kanssa ja asunnonvälityksen lainsäädännön tuntemista. Omassa osavaltiossa, asunnonvälttäjät ovat ”limited practice attorneys” eli meillä on juridinen vastuu asuntokauppaan liittyvistä sopimuksista.





 

Työpäivän aikana me ehditään jutella monta kertaa pöydän ylitse. Monesti ajatusten jakaminen auttaa ja strategiaa voidaan tarvittaessa muuttaa. Jokainen asiakas on omanlaisensa, heidän tarpeensa ja budjettinsa vaihtelevat ja tie oman kodin ovesta sisään on aina prosessi. Vain harva päätyy siihen mistä lähdettiin liikkeelle.





 

Mulla on aivan äärimmäisen mielenkiintoinen työ jota saan vielä ilokseni tehdä nykyään oman aviopuolisoni kanssa. Olen kiitollinen siitä että meillä on loistava tiimi, me ollaan aivan loistava työpari.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k