Siirry pääsisältöön

26 aihetta kiitollisuuteen - työ

 



Istun vesisateessa autossa ja nauran ääneen radio-ohjelman juontajalle odottaessani asiakkaan saapumista paikalle. Talo on puistomaisella alueella jossa on valtavia pihoja ja pitkien pihakäytävien päässä omakotitaloja joista moni vain haaveilee. Nämä ovat niitä taloja joissa elokuvien ihmiset asuvat ja joissa joulukuusi komeilee ikkunassa. Tässä talossa on pitkälle päälle neljäsataa neliötä ja sen keittiöön ja ruokailutilaan mahtuisi iloisesti koko meidän kodin alakerta. Sen lisäksi alakerrassa on toimisto, kirjasto, kaksi olohuonetta, kaksi kodinhoitohuonetta ja yläkerrassa mediatila, kolme kylpyhuonetta ja neljä makuuhuonetta. Tämä talo saattaisi sopia minun asiakkaalleni täydellisesti, sillä he etsivät kotia jossa heidän teini-ikäinen pianistipoikansa voi soittaa flyygeliä tunteja päivässä muitten häiriintymättä, yläkerran mediatila on kolmen auton autotallin yläpuolella omassa siivessään ja sopisi tähän tarkoitukseen loistavasti.





 

Autossa vastaan puhelimeen ja lupaan lähettää entiselle asiakkaalle heidän taloonsa liittyviä papereita jotka ovat teillä tiettymättömillä. Pidän suojatulla serverillä kaikki kauppoihin liittyvät paperit ja siitä on näitten vuosien aikana ollut iloa monesti. Seuraavaksi soitan Freddelle joka on sopinut iltapäiväksi useamman näytön toisen asiakkaan kanssa. Muistutan että olen itse palaverissa kolmannen asiakkaan kanssa illalla, joten Fredde saa mennä yksin näyttämään rivitaloja modernia kaupunkiasuntoa etsivälle perheelle. Toisin kuin aamuinen asiakas, tämä perhe ei kaipaa valtavaa pihaa vaan haluaa helppoutta ja kätevyyttä.





 

Kotona laitan sähköpostilla asiakkaalle uudet versiot hukassa olleista papereista ja sen jälkeen vastaan ensiasunnonostajan kysymyksiin. Puhelimen soidessa juttelen hetken lainaneuvottelijan kanssa, meillä on tällä hetkellä neljä yhteistä asiakasta ja me käydään läpi seuraavia askeleita. Puhelun päätteeksi soitan osakekirjavakuutusasiaa sen alan osaajalle ja vastaan taas muutamaan sähköpostiin. Avaan sähköpostiin kolahtaneen vastapuolelta pyydetyn kuntotarkastusraportin ja asunnon yhtiöjärjestyksen. Silmäilen ne läpi ja merkitsen asiakkaan kannalta oleellisimmat.




 

Fredde käy läpi asiakkaille mahdollisesti sopivia uusia myytäviä kohteita ja pohdimme mikä tai mitkä rakennuttajat sopisivat parhaiten uuden asiakkaan tarpeisiin. He haluavat ehdottomasti uuden tai rakenteilla olevan talon ja rajaamme heidän listansa mukaan rakennuttaja listaa muutamaan sopivaan jotka sopivat paitsi tyyliltään niin myös hintaluokaltaan tämän perheen tarpeisiin. Fredde laittaa rakennuttajille viestiä. Tunnemme miltei kaikkien rakennuttajien edustajat alueella ja siksi tiedämme usein sellaisistakin kohteista joita ei vielä ole edes vapautettu myyntiin. Osavaltionlainsäädäntö kieltää tiskin alta myymisen mutta sitä ei kukaan kiellä että kerrotaan mitkä tontit milläkin alueella tulevat kaupaksi seuraavaksi.





Iltapäivällä hyppään tiimipalaveriin ja me puhutaan pitkään siitä miten brutaali tämänhetkinen markkina on monelle asunnonostajalle. Myytäviä kohteita on vähän ja kilpailu niistä veristä. Tuntuu kohtuuttomalta omia asiakkaita kohtaan että niin moni joutuu luopumaan omista oikeuksistaan saadakseen sen kodin minkä haluaa, useimmat joutuvat vieläpä tekemään monta tarjousta ennen kuin tärppää.


 



 

Asuntovälittäjän työstä vain pieni osa on talojen ja kotien katselemista, sitä miksi moni haaveilee välittäjän työstä. Valtaosa työstä tehdään ihan raadollisesti toimistossa sähköpostilla, koneella ja puhelimitse. Se on yhteistyötä eri tahojen kanssa ja asunnonvälityksen lainsäädännön tuntemista. Omassa osavaltiossa, asunnonvälttäjät ovat ”limited practice attorneys” eli meillä on juridinen vastuu asuntokauppaan liittyvistä sopimuksista.





 

Työpäivän aikana me ehditään jutella monta kertaa pöydän ylitse. Monesti ajatusten jakaminen auttaa ja strategiaa voidaan tarvittaessa muuttaa. Jokainen asiakas on omanlaisensa, heidän tarpeensa ja budjettinsa vaihtelevat ja tie oman kodin ovesta sisään on aina prosessi. Vain harva päätyy siihen mistä lähdettiin liikkeelle.





 

Mulla on aivan äärimmäisen mielenkiintoinen työ jota saan vielä ilokseni tehdä nykyään oman aviopuolisoni kanssa. Olen kiitollinen siitä että meillä on loistava tiimi, me ollaan aivan loistava työpari.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...