26 aihetta kiitollisuuteen - some

 

Pysähdy hetkeksi. Ihan pieneksi vain. Luet tätä juttua nyt todennäköisesti facebookin kautta, ehkä suoraan blogisaitilta, mutta todennäköisimmin somesta. Olet somessa, vuorovaikutat ja keskustelet, ehkä vain peukulla, sydämellä tai kyynelin mutta kommunikoit kuitenkin. Sanot jotain kivaa ja välillä mietit että vitsit mikä törppö ja saatat päästää näppäimistöltä jotakin kärkevää - olen itsekin toisinaan sanonut turhan rumasti. Välillä keskustelu on kiivastakin ja joskus käy niinkin että joku viheltää pelin poikki ja sulkee mahdollisuuden kommentteihin. Jokainen meistä tietää että on olemassa tiettyjä sivustoja ja keskusteluita joita on paras väistää jos ei halua tunkea meloneita nenään. On paikkoja joissa saat hersyvät naurut - ehkä jonkun toisen kustannuksella - mutta naurut kuitenkin. Käyt vilkaisemassa mitä ystäville kuuluu, toivotat niille joilla on syntymäpäivä hyvää syntymäpäivää. Elät mukana.

 

Nyt pysähdy. Ihan hetkeksi vain. Tee mielikuvaharjoitus. Minkälainen tämä vuosi olisi ollut ilman sosiaalista mediaa? Mitä jos et olisikaan voinut seurata, tykätä, kommentoida ja jakaa? Mitä jos tämän vuoden aikana yhteys ulkomaailmaan olisi ollut pelkkä puhelin, ehkä sähköposti. Uutiset olisit lukenut paperisesta sanomalehdestä ja katsonut niitä tv-lähetyksestä. Kaikki-tässä-heti-nyt olisi poissa. Olisi viive, tiedotusviive. Ehkä elämä olisi ollut lähestyttävämpää ja vähemmän kuluttavaa? Enemmän kirjoja ja palapelejä.  Minkälainen sinun vuotesi olisi ollut? Olisitko ollut yksinäinen? Olisivatko eristäytyneisyyden viikot tai kuukaudet tuntuneet vielä pidemmiltä kun et olisi voinut jakaa niitä? Vai kuulutko ehkä siihen ryhmään joka aina säännöllisesti miettii sometaukoa, sitä että somesta tulee enemmän huonoa kuin hyvää?

 

Myönnän rehellisesti että minun elämäni olisi varmasti ollut yksinäisempää. En tiedä olisinko jaksanut, tai olisinhan minä, ainoa vaihtoehto on jaksaa. Mutta somesta on ehkä tänä vuonna, enemmän kuin koskaan ollut iloa. Se on tuonut lähelle vieraita ihmisiä kaukaa, ihmisiä joista en tiedä paljoa, en ole koskaan heitä tavannut mutta kirjoittamisen ja kirjoitusten myötä minusta tuntuu että tunnen heidät. Olen myötäelänyt heidän ilojaan ja surujaan ja he ovat osallistuneet minun elämääni. Kiitos siitä.

 

Tiedän mitä minun naapureilleni kuuluu. Tiedän mitä naapurustolle kuuluu. Toivotan tuntemattoman perheen lapselle hyvää syntymäpäivää ajamalla heidän talonsa ohitse ja tööttäämällä. Koska some ja vanhempien pyyntö. Järjestän naapureitten kanssa ruoka- ja vaatekeräyksen perheelle joka tarvitsee apua, kuuntelen, kuulen ja vastaan. Saan kiitoksen vieraalta omien poikieni hyvästä käytöksestä pyörätiellä ja osallistun keskusteluihin joskus merkittävistä ja usein aika merkityksettömistä asioista. Tiedän kuitenkin mitä naapurustossa tapahtuu ja miksi netti on nurin.

 

Ne ihan oikeat ystävät, ne joitten kanssa jaan tämän pienen oman elämäni, myös heihin some on ollut tärkeä yhteyskanava joka kautta elää mukana ne syntymäpäivät joita ei voitukaan järjestää, ne kävelyretket ja kahvikutsut jotka jäivät tekemättä ja pitämättä. Ihastelen valmiita leipiä, kakkuja, villapaitoja ja savitöitä somessa, toki myös soitan ja puhun puhelimessa mutta ilman somea olisi yhteydenpito ollut kovin toisenlaista tänä kummallisena vuotena.

 

Somesta puhutaan usein kovin negatiivisessa sävyssä ja korostetaan niitä varjopuolia, kiiltokuvaelämää ja epäaitoutta. On vähän noloakin olla Facebookissa. Insta on trendikkäämpää ja TikTok. Some on kuitenkin paitsi viihdettä, myös tärkeä vuorovaikutus ja viestintäkanava. Minulle se on myös työväline. Olen kiitollinen siitä että elämä on tänä vuonna ollut vähän vähemmän yksinäistä ja aika paljon hauskempaa kiitos Facebookin, Instan ja TikTokin.