Siirry pääsisältöön

26 aihetta kiitollisuuteen - armollisuus

 

Sunnuntaiaamiainen.

Eilen en kertakaikkiaan jaksanut kirjoittaa sillä työntäyteinen viikonloppu yhdistettynä siihen vaalituloksen mukanaan tuomaan helpotuksentunteeseen imi viimeisetkin mehut, ja lastenkin kanssa halusin viettää aikaa huolimatta siitä että kaikista mieluiten olisin vetäytynyt sohvalle katsomaan telkkaria - ihan yksin. En siis kirjoittanut ja olen kiitollinen itselleni siitä ettei ole pakko.

 

Maanantaina heräsin ja aloitin viikon kuten aina, avaamalla kalenterin aamuviideltä - hullu kun olen ja vähän univaikeuksinen ja ahdistunutkin. Kauhukseni huomasin että mulla on useamman tunnin koulutus buukattuna aamulle, sellainen pakollinen koulutus joka on tehtävä kahden vuoden välein eikä sitä sopinut siirtää kun se oli jo maksettukin. Ei huvittanut eikä olis jaksanut.


Aikana ennen Covid-19 näissä oli pakko olla paikalla ihan fyysisesti. 


 

Onneksi kuitenkin riitti että hyppäsi suihkuun, kampasin tukan ja veti päälleen saman pyjaman kuin missä oli nukkunut. Kylmentyvä sää saa perioraalidermatiitin oireilemaan ja suun ympärystä kehysti ensimmäisen pakkasaamun myötä ihottuma. Jalkaan villasukat ja viereen iso pannullinen kahvia. Ketään ei kiinnosta miltä näytän, ainoastaan se että kamera on päällä ja olen läsnä ja osallistun. Ihan tarpeellinen koulutus, paljon hyvää asiaa ja taas kerran taputin itseäni selkään siitä että päivitän jatkuvasti omaa asiantuntemustani sopimusmuutosten ja kiinteistövälityslainsuhteen. Koulutuksessa tunsin olevani kuin Hermione Granger, se jolla oli aina käsi pystyssä ja vastaus valmiina.

 

Aina ei tarvitse jaksaa ja viitsiä, ja työpäivä sujuu oikein hyvin myös yöpaidassa ja villasukissa. Olen antanut periksi paljon, opetellut hellittämään, ottamaan ne päiväunet ja luopumaan jonkinlaisesta kunnollisuuden illuusiosta. Harjoitus on edelleen kesken, mutta vuosien myötä olen kasvanut myös tässä - armollisuudessa itseä kohtaan. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...