Siirry pääsisältöön

109.5cm


Se on meidän M:n mitta... kesän aikana on tullut 5cm lisää pituutta, ei ihme että musta tuntuu että se venyy kuin pavunvarsi. Kuukausi sitten ostettu paita näyttää lyhyelle. Neiti puuhaa keittiössä, tekee kuulemma suklaamoussea, ei mee kauaa kun se tekee sitä oikeesti eikä leikisti. Seitsemän päivää koulun alkuun... perjantaina päästään tapaamaan uutta opea.

Pyhäpäivän aamu (Labor Day), leipä uunissa, L unilla... ei oo kiire yhtään mihinkään. Pitkät viikonloput tekee ihmiselle hyvää. Tänään ei mennä mihinkään, eikä tehdä yhtään mitään. Lauma saa leikkiä pihalla naapurin lasten kanssa ja mä ajattelin pitää tän yöpaidan päällä koko päivän ja juoda paljon kahvia, aamiaiseksi tuoretta leipää ja appelsiinimarmeladia. Tai jos sittenkin vetäisis shortsit jalkaan ja sen kulahtaneen paidan ja lähtis Koiran kanssa metsään... sinne pitää mennä ennen kuin tulee kuuma, loppukesän aamut on ihanan raikkaita - juodaan nyt kuitenkin ensin paljon kahvia ja syödään marmeladileipää.

***

Aamua ilahdutti myös mun ihan ensimmäinen tunnustus kinttupolkujen Marikalta. Kiitos! Kylläpä tulikin hyvä mieli!


 Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it -lapulla, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Vaan kenelle jaan tätä eteenpäin, kun tuntuu että kaikki ovat tämän viimepäivinä jo saaneet... 






Kommentit

  1. Kiitos tunnustuksesta :)

    Onpa M pitkä tyttö!

    VastaaPoista
  2. Veera / Stockholm by me3. syyskuuta 2012 klo 14.38

    Voi kiitos! <3 Tuli tosi kiva fiilis. Olen tosin saanut tämän jo aikaisemmin joten eteenpäin en varmaankaan enää saa laitettua, pahoitteluni siitä :( Mutta tosiaan suurkiitos kunniasta kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta, mieltä kohottavasta blogista!

      Poista
  3. Kiitos Yksis. Tahtoisin laittaa sinulle tämän takaisin, mutta ehkä en kuitenkaan :-)

    Ihanaa, että olette sopeutuneet "uuteen elämään" jo hyvin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...