Siirry pääsisältöön

kalsea aamu


Herätys oli sanalla sanoen kalsea... kun ulkona on yllättäin viisi astetta  ja talossa ei ole lämmöt päällä oli talo hmmm... viileähkö.  Alkusyksy on haasteellista pukeutumisen suhteen. Aamulla saattaa tosiaan olla lähellä pakkasta ja iltapäivästä saatetaan huidella lähellä kolmeakymppiä... miten puet siis lapset? Shortsit ja toppatakki?

M:n balettikoulusta soittivat illalla ja jättivät vastaajaan viestin ettei M:n ryhmässä ole riittävästi oppilaita ja se yhdistetään aiempaan ryhmään ja torstaiaamun ryhmään... ihan kiva, kumpikaan ei sovi meille. Niinpä soittelin heidän puhelinvastaajaansa anelevia viestejä jossa toivoin ja rukoilin että ne ottais ton tytön sit isompien ryhmään 5-7 -vuotiaisiin, edes kokeeksi... Ensimmäinen mitä M tänä aamuna sanoi oli että hän nukkui hyvin kun tiesi että tarvitsee voimia tanssitunnille... Miten mä selitän tolle lapselle ettei sitä tuntia olekaan? lapselle joka on nyt useamman päivän kulkenut balettipuvussa ja steppikengissä tai balettitossuissa... lapselle joka ei puhu mistään muusta kuin sen balettitunnista ja tanssikoulusta ja... apua. Taidan kohta soittaa ja jättää sinne vastaajaan kolmannen viestin... ja neljännen... ja viidennen...



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina12. syyskuuta 2012 klo 10.27

    No voihan kökkö. Toivottavasti neidille löytyy sopiva tunti! Nyt soittamaan kaikki kaverit läpi mukaan sille peruutetulle tunnille.

    Meillä sama ongelma ilmaston suhteen, oikeastaan läpi koko talven. Nyt käytössä on hupparit, talvella fleecet. Ne sitten löytyy iltapäivällä tungettuina repusta tai koulun löytötavara-henkarista. Puhumattakaan hatuista tai sormikkaista jos sellaiset edes saan ylitsepuhutte lapsille. High schoolissa ei muuten edes ehdi mennä lokerikolle tuntien välissä, eli pakkasellakaan M ei pue muuta kuin paksua hupparia sillä joutuu raahaamaan sitä mukanaan koko päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. syyskuuta 2012 klo 8.04

      Joo Melina, se on just se löytötavaraosasto joka mua huolettaa... kaikessa on nimi, mutta eihän toi huoleton tosissaan enää iltapäivästä muista mitä sillä oli aamulla päällä ;)

      Poista
  2. Tiuhti12. syyskuuta 2012 klo 10.50

    Voi harmi tuota tanssiryhmän peruutusta! Tosiaan nyt kannattaa haalia sinne lisää pikkuballerinoja, että aikataulu sopisi teille. Peukut on pystyssä täällä!

    VastaaPoista
  3. Veera12. syyskuuta 2012 klo 13.37

    No voi ei :( Pidän peukkuja että tilanne jotenkin ratkeaa, ihan kauheeta muuten!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää