Siirry pääsisältöön

maanantaita


Siinä missä meillä eilen oli ”hylkäämisen” jälkeinen itku ja hammastenkiristys on meillä tänä aamuna voimakas sylinkaipuu ja syliteltäviä riittää... aamutohinoissa yritän pysähtyä ja sylitellä enkä työntää pois.

Nopsa vilkaus sinne kouluäänestykseen – se siis on ihan täysin epävirallinen mitä tekisit tai haluaisit tehdä kysely – ja valtaosa vanhemmista haluaa pitää lapsensa jättikoulussa, mutta on samaan aikaan sitä mieltä että se on valtaisa ongelma... epäloogista... ”Siirtäkää muitten lapset, muttei mun...” Onneksi meillä on suunnitelma. Aamuhupina surffasin parin meille suositellun yksityiskoulun sivustot... vakuutuksineen ja muine maksuineen koulumaksu nousee noin $20.000... joo ei meille.

Syön pikaista aamiaista ja kirjoittelen ja juon kahvia – pari paahtoleipää, juustoa ja appelsiinimarmeladia... Kun bussi on poiminut M:n kyytiin lähdetään me poikain kanssa autohuoltoon. L lupas ettei siellä pitäis mennä kahta tuntia kauempaa... toivottavasti en saa mun apinoitten kanssa totaalista hermoromahdusta. Lähistöllä ei ole puistoja tai mitään muutakaan tekemistä, me ollaan jumissa siellä korjaamolla, mutta voidaan onneksi ihailla autoja...

Päivän listalla on lisäksi M:n autismiluokan koulutarvikelista, M:n puheterapia, paperitöitä M:n autismiluokan opettajalle... ja yliopiston autismitutkimukseen johon M:aa toivottiin mukaan ja... Suomikoulujuttuja onneksi mietin jo eilen illalla. Haastavaa suunnitella ekaa koulukertaa sijaiselle jota en tunne ollenkaan. En siis tunne oppilaita enkä opettajaa.

Torstaina lähdetään lomalle ja sitä ennen pitäis hoitaa miljoona ja yksi asiaa, niin ja pitää huolta että pyykitkin on pesty että saadaan vaatteitakin mukaan... Lomataloon, ihanaa... kaikki odottaa – koko perhe - tänne M:kin haluaa lähteä!


Meidän Lomatalo on se vasemmanpuoleisin.
Täällä me käydään kahdesti vuodessa... ollaan käyty monta, monta vuotta. 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna17. syyskuuta 2012 klo 12.33

    Ihanaa lomaa. Musta tuntuu, et ootte tosi usein lomalla;) Noi pienet breikit läpi vuoden tuntuu tosi kivoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa17. syyskuuta 2012 klo 18.12

      Kiitos Sanna! Ai, hassua... ehkä me sit lomaillaan paljon, mutta L:ltä puuttuu se suomailaiskansallinen pitkä loma ja talviloma ja... Pisin loma on jouluna, aatosta uuteen vuoteen ja muuten se on just se päivä siellä, toinen täällä.

      Harvemminhan me mihinkään lähdetään tai lomatalohan on vähän kuin kesämökki meille ja siellä käydään kahdesti vuodessa ja sit ehkä kerran tai kaks lyhyellä tripillä jossakin toisaalla... paitsi että en kyllä M:n kanssa taida lähteä mihinkään pitkiin aikoihin, viiniretki on vielä turhan tuoreessa muistissa. Ehkä täällä sit on arkipyhiä enemmän kuin Suomessa? Tai ne on eri aikaan? Ei meillä oo loppiaista, pääsiäistä, helatorstaita, juhannusta, pitkää joulua jne... tilalla sit Memorial Day, 4th, Labor Day, Thanksgiving...

      Poista
  2. sanna18. syyskuuta 2012 klo 13.21

    Joo siis musta noi minibreikit on ihania. Meillä miehellä on mahdollisuus pitää lomaa oikeastaan vaan heinäkuussa (enkä siis valita, kun kuitenkin pitää viisi viikkoa kerrallaan) ja joskus juhlapyhinä. Mutta me ollaan sit maalla isovanhempien hoteissa tai kavereiden mökeillä, eli ei olla "meidän perheen kanssa" viidestään missään. Tosin enemmän lomaa se on itselle, kun on isompi porukka mukana:D

    Siksi on ihana lukea erilaisesta lomakäytännöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa18. syyskuuta 2012 klo 19.13

      :) Mäkin tykkään tästä lomaa siellä täällä käytännöstä enkä varmaan enää osais edes sitä kuukauden kesäloma juttua... sopii hyvin meille :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää