Siirry pääsisältöön

enkeleitä matkassa

Tänä iltana kiitän Jumalaa. Olen kiitollinen siitä että seurasin omaa vaistoani ja soitin lääkäriin neljältä. Soitin vaikka järki yritti sanoa et mennään aamulla jos tarvii... Olen kiitollinen siitä että sain ajan, ja siitä että sain sen ajan meidän omalle lastenlääkärille. Sille joka tuntee mut ja meidän lapset. Sille joka tuntee meidät niin hyvin ettei se käännytä kotiin, vaan tietää että mä oon siellä syystä... No, tänä iltana - siinä vaiheessa kun me siellä oltiin – oli jo syytäkin olla. Oli kiire.

Pieni elämä on hauras. Se on hauras vielä silloinkin kun se on melkein neljä...

Iltapäivällä me käytiin pyöräretkellä. Me pelattiin pelejä ja kaikki oli hyvin. Hain M:n koulubussilta ja mua vastassa oli kalpea pikkumies. Se halus syliin ja mä kysyin siltä onko se taas istunut lämppärin edessä... ei ollut. Kuumetta oli tässä vaiheessa vasta 38.2C. Olin vähän hullu ja ylihuolehtivainen ja varasin sen lääkärin, mies pysyi sylissä. Puolisen tuntia myöhemmin lukema oli 38.6C. Vähän ennen lääkäriin lähtemistä tajusin että se sammaltaa, ajattelin että se johtuu kuumeen nopeasta noususta – O ei yleensä kuumeile.







Lääkärissä sairaanhoitaja mittaa sen hapetustason, 91, 92, 91, 91, 92... Siinä vaiheessa kun lääkäri tulee huoneeseen mun on melekin mahdotonta pitää sitä enää hereillä. Se puheesta ei saa mitään selvää, ja lääkärin on vaikeeta kuulla hengitysääniä. Alle minuutissa se hengittää Ventolinea... kerran, kaksi, kolme, neljä –annosta. Neljännen jälkeen puheesta saa taas selvää ja silmätkin pysyy auki.


Me ajetaan kotiin apteekin kautta. Kotona kuume on reippaasti päälle 39C. Tarjoilen sille mehujäätä, antibiootteja ja ibuprofeiinia... kymmeneltä hengitellään taas avaavaa, ja kahdelta, ja kuudelta, ja taas kymmeneltä...

onneksi ei tartte nousta autosta, ja reseptikin menee lääkäristä suoraan apteekkiin ja odottaa meitä valmiina



Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna8. maaliskuuta 2014 klo 15.24

    Luojalle kiitos. Ja viisaalle äidille <3 Olette ajatuksissa <3

    VastaaPoista
  2. marikan polut9. maaliskuuta 2014 klo 23.44

    kiittämisen aihetta, tosiaan!

    Olette ajatuksissani.

    VastaaPoista
  3. P10. maaliskuuta 2014 klo 5.16

    Todellakin saatte kiitellä. Olen vierestä seurannut ystävän lasta, jonka elämä hyvin paljon tämänlaista. Rankkaa rankkaa. Onneksi olet viisas äiti joka ei hössää liikaa mutta reagoi nopsaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää