Siirry pääsisältöön

enkeleitä matkassa

Tänä iltana kiitän Jumalaa. Olen kiitollinen siitä että seurasin omaa vaistoani ja soitin lääkäriin neljältä. Soitin vaikka järki yritti sanoa et mennään aamulla jos tarvii... Olen kiitollinen siitä että sain ajan, ja siitä että sain sen ajan meidän omalle lastenlääkärille. Sille joka tuntee mut ja meidän lapset. Sille joka tuntee meidät niin hyvin ettei se käännytä kotiin, vaan tietää että mä oon siellä syystä... No, tänä iltana - siinä vaiheessa kun me siellä oltiin – oli jo syytäkin olla. Oli kiire.

Pieni elämä on hauras. Se on hauras vielä silloinkin kun se on melkein neljä...

Iltapäivällä me käytiin pyöräretkellä. Me pelattiin pelejä ja kaikki oli hyvin. Hain M:n koulubussilta ja mua vastassa oli kalpea pikkumies. Se halus syliin ja mä kysyin siltä onko se taas istunut lämppärin edessä... ei ollut. Kuumetta oli tässä vaiheessa vasta 38.2C. Olin vähän hullu ja ylihuolehtivainen ja varasin sen lääkärin, mies pysyi sylissä. Puolisen tuntia myöhemmin lukema oli 38.6C. Vähän ennen lääkäriin lähtemistä tajusin että se sammaltaa, ajattelin että se johtuu kuumeen nopeasta noususta – O ei yleensä kuumeile.







Lääkärissä sairaanhoitaja mittaa sen hapetustason, 91, 92, 91, 91, 92... Siinä vaiheessa kun lääkäri tulee huoneeseen mun on melekin mahdotonta pitää sitä enää hereillä. Se puheesta ei saa mitään selvää, ja lääkärin on vaikeeta kuulla hengitysääniä. Alle minuutissa se hengittää Ventolinea... kerran, kaksi, kolme, neljä –annosta. Neljännen jälkeen puheesta saa taas selvää ja silmätkin pysyy auki.


Me ajetaan kotiin apteekin kautta. Kotona kuume on reippaasti päälle 39C. Tarjoilen sille mehujäätä, antibiootteja ja ibuprofeiinia... kymmeneltä hengitellään taas avaavaa, ja kahdelta, ja kuudelta, ja taas kymmeneltä...

onneksi ei tartte nousta autosta, ja reseptikin menee lääkäristä suoraan apteekkiin ja odottaa meitä valmiina



Kommentit

  1. Luojalle kiitos. Ja viisaalle äidille <3 Olette ajatuksissa <3

    VastaaPoista
  2. kiittämisen aihetta, tosiaan!

    Olette ajatuksissani.

    VastaaPoista
  3. Todellakin saatte kiitellä. Olen vierestä seurannut ystävän lasta, jonka elämä hyvin paljon tämänlaista. Rankkaa rankkaa. Onneksi olet viisas äiti joka ei hössää liikaa mutta reagoi nopsaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...