Siirry pääsisältöön

sitä samaa perjantaille... aurinkoa ja hiekkaa

Perjantai rannalla on samanlainen kuin mikä muu tahansa päivä rannalla... aurinkoa, ulkoilua, herkkuja ja lepoa. Vielä lauantai jäljellä, sunnuntaina me pakataan kamat ja ajetaan kotiin. Maanantaina meidän perheelle aukeaa uusi maailma... yhdelle ahdistavampi kuin toiselle - uusi kaikille.

me päätettiin kävellä aamiaiselle sinne "pannaripalatsiin"



selkeästi mun jälkikasvun mielikuva palatsista eroaa jonkun verran mun mielikuvista

"mamma... tää on se iso silta jonka yli me ajettiin!!!" - Niin on rakas

tukeva aamiainen kantaa pitkälle päivään, vai miten se nyt meni

M:lle jäi nälkä ja me käytiin hakemassa donitseja jälkkäriksi


pääkatu




sit me lähdettiin taas rakentamaan hiekkalinnoja


...ja pelaamaan jalkapalloa


     
...ja tutkimusretkelle

...ja ihan vaan nauttimaan auringosta

se melkein kuusivuotias istuu siellä ostoskärryissä, jotta se ei hajoittais koko kauppaa ahdistuksessaan

se ei oo sitä mieltä et mun töihin meneminen on hyvä ajatus... sen mielestä se on maailman loppu, ja onhan se sen yhden maailman loppu - tai ainakin ajan...


ja me lähdettiin purkamaan ahdistusta retkelle - kahdestaan







...ja mä sain kuvan kissasta kun se hyppäs aidan ylitse meidän pihalle...

...ja me käytiin taas pyöräilemässä


Kommentit

  1. Onpa jännän näköistä tuo pannaripaikan ruoka! Mitä siinä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipää, kinkkua, kaksi uppomunaa, hollandaise kastiketta ja röstiperunaa :) "eggs benedict"

      Poista
    2. Ai se oli kinkkua! Luulin että jotain vaaleanpunaista puuroa.. Enkä uppomuniakaan tunnistanu. Kuulostaa hyvältä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...