Siirry pääsisältöön

sitä samaa perjantaille... aurinkoa ja hiekkaa

Perjantai rannalla on samanlainen kuin mikä muu tahansa päivä rannalla... aurinkoa, ulkoilua, herkkuja ja lepoa. Vielä lauantai jäljellä, sunnuntaina me pakataan kamat ja ajetaan kotiin. Maanantaina meidän perheelle aukeaa uusi maailma... yhdelle ahdistavampi kuin toiselle - uusi kaikille.

me päätettiin kävellä aamiaiselle sinne "pannaripalatsiin"



selkeästi mun jälkikasvun mielikuva palatsista eroaa jonkun verran mun mielikuvista

"mamma... tää on se iso silta jonka yli me ajettiin!!!" - Niin on rakas

tukeva aamiainen kantaa pitkälle päivään, vai miten se nyt meni

M:lle jäi nälkä ja me käytiin hakemassa donitseja jälkkäriksi


pääkatu




sit me lähdettiin taas rakentamaan hiekkalinnoja


...ja pelaamaan jalkapalloa


     
...ja tutkimusretkelle

...ja ihan vaan nauttimaan auringosta

se melkein kuusivuotias istuu siellä ostoskärryissä, jotta se ei hajoittais koko kauppaa ahdistuksessaan

se ei oo sitä mieltä et mun töihin meneminen on hyvä ajatus... sen mielestä se on maailman loppu, ja onhan se sen yhden maailman loppu - tai ainakin ajan...


ja me lähdettiin purkamaan ahdistusta retkelle - kahdestaan







...ja mä sain kuvan kissasta kun se hyppäs aidan ylitse meidän pihalle...

...ja me käytiin taas pyöräilemässä


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi23. maaliskuuta 2014 klo 5.24

    Onpa jännän näköistä tuo pannaripaikan ruoka! Mitä siinä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa23. maaliskuuta 2014 klo 7.44

      Leipää, kinkkua, kaksi uppomunaa, hollandaise kastiketta ja röstiperunaa :) "eggs benedict"

      Poista
    2. Anonyymi24. maaliskuuta 2014 klo 2.33

      Ai se oli kinkkua! Luulin että jotain vaaleanpunaista puuroa.. Enkä uppomuniakaan tunnistanu. Kuulostaa hyvältä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää