Siirry pääsisältöön

lautalla kotiin

Kotona... pyykkikone pyörii viimeistä lastiaan yläkerrassa, lapset istuu syömässä ja edessä on lasi punkkua - hyvää punkkua. Huomista odotan kauhunsekaisin tuntein... kuusi vuotta poissa työelämästä on pitkä aika. Ihanaa, kamalaa ja ihanan kamalaa... ja odotan sitä niin. Huomisen pukeutumiskoodi on business casual, eli toimistovaatteet... tuijotan vaatehuonetta ja mietin voiko yhtään mun vaateparsista luokitella tohon kategoriaan. Eihän ne mitään rättejä ole, osa monen sadan taalan arvoisia vaatteita, mutta yhtään jakkupukua tai housupukua sieltä ei löydy, ei vaikka kuinka etsis... pellavaa, trikoota, puuvillaa, villaa... 

L uskoo että mä ajan aamulla hermostuksissani väärään sairaalaan, M istuu pöydän ääressä ja itkee, pojat on edelleen lähinnä tyytyväisiä kun kuulee et tuun takaisin kotiin ennen niitten nukkumaanmenoaikaa. Mä tiedän et L pärjää lasten kanssa. Siitä pärjääkö M itsensä kanssa en ole ihan varma... se raivoaa, itkee ja kiukkuaa kuin kaksivuotias, yrittää lyödä ja potkia. Kirkuu, karjuu, huutaa... melkein kuusivuotias on jo sen kokoinen että sen kanssa saa tosissaan painia kun se heittäytyy tosissaan hankalaksi. M on autisti. Sillä on ahdistuneisuushäiriö. Siihen ei päde ne keskimäärin lapsiin pätevät lainalaisuudet... Se ei kestä muutosta, ja jo paljon pienempikin vekki sen normaalissa aiheuttaa kaaoksen sen pienessä maailmassa. M:n mielestä kaiken pitää aina olla samalla tavalla, samassa järjestyksessä, samaan aikaan.

 meillä oli hetki aikaa pistäytyä alueen suomalaiskaupungissa, Astoriassa. 
Täältä saa mm. suomalaista suklaata, karkkia, vaatteita, tekstiilejä...
siltaakin olis toki päässyt, mut tää oli paljon hauskempaa... 



HUI!



sieltä se tulee... Wahkiakum Ferry









Puget Island näkyy jo!




mä en muistanutkaan miten kaunis tämä tie on


Kommentit

  1. en yritä edes kuvitella pienen ihmisen ahdistusta *huokaus*
    Jos meillä nuo gaussin käyrän keskipisteet pystyvät kerimään kierroksia niinkin simppelistä asiasta kuin uusista farkuista (seen that!) - tai siis lähinnä siitä, että pitääkö niitä ihan tosisaan ruveta käyttämäänkin sen jälkeen kun ne on ostettu... - juu, en yritä edes kuvitella tuon teillä jyllertävän ahdistuksen mittaa.

    Voimia ja iloa(kin) tähän alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LOL meilläkin on vähän tätä kaappihousuongelmaa... Kiitos! Kyllä tästä vielä hyvä tulee, jahka alkuun päästään.

      Poista
  2. Oikein hyvää työpäivää Yksis!

    VastaaPoista
  3. Hyvaa tyopaivaa! Ja aivan ihania kuvia - tulee ihan ikava WA state niita katsoessa.

    VastaaPoista
  4. Onnea uuteen työhön! Aika jännittävältä kuulostaa. Ymmärrän intosi päästä "aikuisten hommiin".
    Yhtään en osaa kuvitella miltä M:stä tuntuu. Ja sit toisaalta, onhan tavallisellekin lapselle aikamoista kun tulee muutoksia. me aikuiset aina sanotaan et "lapsi sopeutuu ja on onnellinen kun vanhemmat on onnellisia": Aina en ole siitä kyllä niin varma...
    Toivon sun puolesta et alkuaika menee vauhdilla ja tyttö tottuu äkkiä. Että voitte sitten taaksepäin katsella ja muistella, miten outoa olikaan pelätä.

    Iloa päiviisi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...