Siirry pääsisältöön

and...here we go again

Mielessä soi Faith Hill... ei tosin samalla teemalla, mutta - ”and here we go again” - kuitenkin. Olis kivaa jos kaikki edes hengittäis ensi yönä, vielä parempi jos nukkuisivat. Ihan parasta olis jos ei tarvitsis keskellä yötä ajaa ensiapuun. Nukkui tai ei, mä tiedän jo etukäteen että mun yö menee hengitysääniä kuunnellessa...

Mulla on ollut muutama päivä aikaa analysoida tätä, tarkalleen kaksitoista. On paljon perheitä joissa lapsen hengitysvaikeudet on arkipäivää. Niitä joissa inhalaattori kulkee aina mukana, eikä kukaan enää hermostu ”jos se vetää vähän siniseks...” Meidän lapset on aina osanneet hengittää. Mitä nyt O unohti vauvana syödessään, ahne kun oli. Hengittäminen on kuitenkin ollut aika itsestäänselvää, silloinkin – ne kymmenkunta kertaa – kun M:lla on ollut kurkunpääntulehdus on kortisonia annettu enneminkin varotoimenpiteenä kuin vakavaan tarpeeseen. Tää on meidän perheessä uusi maailma, se että lapsen hengitystiet vetää oikeesti umpeen, niin umpeen ettei siitä kotikonstein – ventoline ja kylmä ulkoilma – enää selvitä. Toivottavasti tuttavuus jää lyhyeksi.

Ehkä Kyllä tähänkin tottuu ja tilanteesta vähenee dramatiikka... eipä se kauheen draamallahöystettyä tosi viimeyönäkään ollut. Siinä vaiheessa kun olin tehnyt henkilökohtaisen ennätyksen seitsemän kilsan ajomatkalla meiltä lähimpään päivystykseen, ei mulla ollut mitään hätää. Tiesin että ne tietää mitä tehdä ja mitä antaa, itse osaan jo ammatinkin puolesta aika rationaalisesti ja järjellisessä järjestyksessä antaa raportin; ”3v 9kk poika, syntynyt rv36+2, ei aiempia hengitysvaikeuksia. Alkaen su maaliskuun 2. ensin kurkunpääntulehdus, lääkityksenä kaksi annosta pitkävaikutteista kortisonia. Maanantaina todettu bakteerinaiheuttama keuhkokuume. Lääkityksenä Ventoline ja Atsitromysiini – kuuri päättynyt perjantaina maaliskuun 7. Tänä iltana herännyt hengenahdistukseen 22.25. Hoidettu Ventoline 4x 120mcg klo 22:27-22:35 ilman apua, lisäksi kylmää ja kosteaa ilmaa. Hengitystiheys 48-50krt/minuutti. Lämpö 37.2C. Yleislääkityksenä monivitamiini ja 3mg melatoniinia.” Painoa ei tarvinnut kertoa, ne punnitsi sen matkalla sisään.




Kolmen aikaan me oltiin kotona nukkumassa, ennen yhdeksää takaisin lastenlääkärissä. Kysymyksenä, onko tää se sama vai jotakin uutta? Lähestymistapana viiden päivän kortisonikuuri, rinnalla ventoline ja uudet antibiootit...  Ensi yönä K hengittää kyllä, mutta hengittääkö O. M on kiukkuinen, onko se vaan kiukkuinen vai lakkaako se hengittämästä tänä yönä. Henkilökohtaisesti valitsen noin miljoonasti mieluummin K:n tavan olla hengittämättä. Se yskii ja haukkoo ilmaa ja mä kuulen miten ahtaalla sen hengitys on. O vaan lakkaa hengittämästä. Se valittaa väsymystä ja lopettaa puhumisen ja nukahtaa... Näkyvään hengenahdistukseen on helpompaa puuttua.

aamulla takaisin lastenlääkäriasemalla 


Kommentit

  1. no höh ja voiräkä.

    Olette ajatuksissa ja hiljaisissa huokauksissani!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...