Siirry pääsisältöön

varpaat valmiina hiekkaan

Aamu alkoi tutusti ja totutusti lastenlääkäriasemalla tutulla puheenvuorolla; ”Kun tää valittaa et sen on vaikeeta hengittää...” Lapsi tosin oli toinen kuin aiempina kertoina. Tänään oli vuorossa keuhkokuvat isosiskosta. Kotiin lähdettiin totutusti inhalaattorin kanssa. Iltapäivällä ne soitti koulusta. M oli terveydenhoitajan huoneessa ja valitti ettei se saa henkeä, koulusihteeri saattoi olla vähän hämmentynyt kunlangan toisessa päässä raikui nauru. Ajoin hakemaan sen koulusta, pakkasin mukaan inhalaattorin. Mun mielestä M:lla on ennen kaikkea ahdistus. Ahdistus mun töihinmenosta, ahdistus siitä että ahdistaa ja ahdistus siitä että noilla kahdella jannulla on oikeesti hengitystiet vähän tukossa. Huomenna se pääsee purkamaan korvienväliahdistustaan psykologille. Inhalaattori hoitakoon sen fysiologisen hengenahdistuksen.

Illalla peittelen sänkyyn pienen pojan jolla on kuume nousussa, mieli maassa ja kipuja kaikkialla. Viimeiseksi se ottaa muutamat henkoset ventolinea ja mä jään odottamaan lähdetäänkö me taas yönselkään päivystykseen... nyt vuorossa on taas O.



ei keuhkokuumetta

Me oltiin aamulla lääkärin jälkeen käyty ostamassa uutta kynsilakkaa. Me oltiin sovittu että koulun jälkeen me lakataan kaikkien kynnet, niinpä me lakattiin iltapäivällä kynsiä. M:lle sama nude kuin mulle, päälle kimalletta. K:n valinta oli hempeä vaaleanpunainen kimalteella ja O valkkas dramaattisen rubiininpunaisen sinisillä kimalteilla.


nää kynsilakkaostokset on itseasiassa Veeran syytä... ei saa postailla mulle kynsilakkaa

Sunnuntaina me ajetaan lomataloon. Viikko meri-ilmaa ja hiekkaa. Varpaat on reilassa, suolainen merituuli parantakoon koko joukon keuhkot. 

kevät alkaa olla kauneimmillaan

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...