Siirry pääsisältöön

uuden kynnyksellä

Illalla nukkumatti oli kateissa. Mielessä pyöri tulevaisuus… alkuun käytännön asiat; mihin lapset? Mihin lapset silloin ekana päivänä? Entä tokana? Kolmantena? Pitää hoitaa huumetesti, rikosrekisteri... mitä jos ne haluaa jotakin mitä mulla ei ole – tyyliin suomenaikaisia juttuja. Alakerrassa L laski vakuutusjuttuja ja potentiaalisia säästöjä siitä että mä saan meille vähintäänkin kohtalaisien vakuutuksen mun työnantajan kautta.

Aiemmin L paljasti sivulauseessa että mä meen töihin. Mä olin suunnitellut pehmeää laskua, pumpuliin käärittyä hellää selitystä... O itki ettei haluu, K meni tolaltaan ja riehui ja M totes että yhtä hyvin voisin olla kuollut. Yritin pehmentää... me laskettiin kuinka monta päivää kolme on seitsemästä. Mietittiin miten niin kolmenakin oon kuitenkin aamulla kotona. M kysyi loppuuko se syksyllä? Sanoin että ei lopu. M palasi alkuperäiseen ajatukseen siitä et se on sit vähän niinku mä kuolisin.

Mietin miten monta kertaa suren sitä ettei ne pääse johonkin siksi että mä oon töissä. Mietin miten monena kertana joudun luopumaan jostakin tärkeästä niitten maailmassa, siksi että mä olen töissä. Lohdutin itseäni että me kaikki totutaan. Silti olen vähän haikeana tämän aikakauden päättymisestä... enää en voikaan olla aina läsnä. Joku muu menee koulukonserttiin. Jos hyvin käy saan lasten syntymäpäivät vapaaksi. Pelottaa. Pelottaa meidän kaikkien puolesta... tää vie aikaa ja tottumista – sisäänajoa.


Kaksitoista päivää jäljellä ennen uuden alkamista. Uuden kynnyksellä on ihanaa olla. Ihanaa ja vähän pelottavaa ja haikeeta. Silti tästä tulee oikein hyvä - kunhan totutaan. 

ostin uusia työvaatteita

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R11. maaliskuuta 2014 klo 22.42

    Uusi on aina vähän pelottavaa ja mieli kysymyksiä täynnä. Kyllä ne asiat suttaantuu ja lapsetkin tottuu. Kolme päivää viikossa on mukava määrä "oikeita" töitä, ehtii sitten kodin ja lapsetkin hoitamaan. Mun alalla ei taida olla muita mahkuja kun olla 100% töissä. Sattuneesta syystä se töihin meno nyt siirtyy ja en stressaa asiaa muutamaan vuoteen :) Ja onnea työpaikasta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. maaliskuuta 2014 klo 10.56

      Yksi syy alanvalintaan oli mahdollisuus osa-aikatyöhön ja järjellisiin työaikoihin :)

      Poista
  2. Taru12. maaliskuuta 2014 klo 1.50

    Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ja vaikka uusi elämä vaatii totuttelua, kyllä siihen tottuu, yllättävän nopeasti. Tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. maaliskuuta 2014 klo 10.57

      Näinhän se on ja ihan varmasti tämä on pidemmänpäälle meille ainoa oikea ratkaisu. Se vaan vie hetken tässä murroksen ristiaallokossa. Tervetuloa tännekin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää