Siirry pääsisältöön

uuden kynnyksellä

Illalla nukkumatti oli kateissa. Mielessä pyöri tulevaisuus… alkuun käytännön asiat; mihin lapset? Mihin lapset silloin ekana päivänä? Entä tokana? Kolmantena? Pitää hoitaa huumetesti, rikosrekisteri... mitä jos ne haluaa jotakin mitä mulla ei ole – tyyliin suomenaikaisia juttuja. Alakerrassa L laski vakuutusjuttuja ja potentiaalisia säästöjä siitä että mä saan meille vähintäänkin kohtalaisien vakuutuksen mun työnantajan kautta.

Aiemmin L paljasti sivulauseessa että mä meen töihin. Mä olin suunnitellut pehmeää laskua, pumpuliin käärittyä hellää selitystä... O itki ettei haluu, K meni tolaltaan ja riehui ja M totes että yhtä hyvin voisin olla kuollut. Yritin pehmentää... me laskettiin kuinka monta päivää kolme on seitsemästä. Mietittiin miten niin kolmenakin oon kuitenkin aamulla kotona. M kysyi loppuuko se syksyllä? Sanoin että ei lopu. M palasi alkuperäiseen ajatukseen siitä et se on sit vähän niinku mä kuolisin.

Mietin miten monta kertaa suren sitä ettei ne pääse johonkin siksi että mä oon töissä. Mietin miten monena kertana joudun luopumaan jostakin tärkeästä niitten maailmassa, siksi että mä olen töissä. Lohdutin itseäni että me kaikki totutaan. Silti olen vähän haikeana tämän aikakauden päättymisestä... enää en voikaan olla aina läsnä. Joku muu menee koulukonserttiin. Jos hyvin käy saan lasten syntymäpäivät vapaaksi. Pelottaa. Pelottaa meidän kaikkien puolesta... tää vie aikaa ja tottumista – sisäänajoa.


Kaksitoista päivää jäljellä ennen uuden alkamista. Uuden kynnyksellä on ihanaa olla. Ihanaa ja vähän pelottavaa ja haikeeta. Silti tästä tulee oikein hyvä - kunhan totutaan. 

ostin uusia työvaatteita

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R11. maaliskuuta 2014 klo 22.42

    Uusi on aina vähän pelottavaa ja mieli kysymyksiä täynnä. Kyllä ne asiat suttaantuu ja lapsetkin tottuu. Kolme päivää viikossa on mukava määrä "oikeita" töitä, ehtii sitten kodin ja lapsetkin hoitamaan. Mun alalla ei taida olla muita mahkuja kun olla 100% töissä. Sattuneesta syystä se töihin meno nyt siirtyy ja en stressaa asiaa muutamaan vuoteen :) Ja onnea työpaikasta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. maaliskuuta 2014 klo 10.56

      Yksi syy alanvalintaan oli mahdollisuus osa-aikatyöhön ja järjellisiin työaikoihin :)

      Poista
  2. Taru12. maaliskuuta 2014 klo 1.50

    Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ja vaikka uusi elämä vaatii totuttelua, kyllä siihen tottuu, yllättävän nopeasti. Tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa12. maaliskuuta 2014 klo 10.57

      Näinhän se on ja ihan varmasti tämä on pidemmänpäälle meille ainoa oikea ratkaisu. Se vaan vie hetken tässä murroksen ristiaallokossa. Tervetuloa tännekin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää