Siirry pääsisältöön

uuden kynnyksellä

Illalla nukkumatti oli kateissa. Mielessä pyöri tulevaisuus… alkuun käytännön asiat; mihin lapset? Mihin lapset silloin ekana päivänä? Entä tokana? Kolmantena? Pitää hoitaa huumetesti, rikosrekisteri... mitä jos ne haluaa jotakin mitä mulla ei ole – tyyliin suomenaikaisia juttuja. Alakerrassa L laski vakuutusjuttuja ja potentiaalisia säästöjä siitä että mä saan meille vähintäänkin kohtalaisien vakuutuksen mun työnantajan kautta.

Aiemmin L paljasti sivulauseessa että mä meen töihin. Mä olin suunnitellut pehmeää laskua, pumpuliin käärittyä hellää selitystä... O itki ettei haluu, K meni tolaltaan ja riehui ja M totes että yhtä hyvin voisin olla kuollut. Yritin pehmentää... me laskettiin kuinka monta päivää kolme on seitsemästä. Mietittiin miten niin kolmenakin oon kuitenkin aamulla kotona. M kysyi loppuuko se syksyllä? Sanoin että ei lopu. M palasi alkuperäiseen ajatukseen siitä et se on sit vähän niinku mä kuolisin.

Mietin miten monta kertaa suren sitä ettei ne pääse johonkin siksi että mä oon töissä. Mietin miten monena kertana joudun luopumaan jostakin tärkeästä niitten maailmassa, siksi että mä olen töissä. Lohdutin itseäni että me kaikki totutaan. Silti olen vähän haikeana tämän aikakauden päättymisestä... enää en voikaan olla aina läsnä. Joku muu menee koulukonserttiin. Jos hyvin käy saan lasten syntymäpäivät vapaaksi. Pelottaa. Pelottaa meidän kaikkien puolesta... tää vie aikaa ja tottumista – sisäänajoa.


Kaksitoista päivää jäljellä ennen uuden alkamista. Uuden kynnyksellä on ihanaa olla. Ihanaa ja vähän pelottavaa ja haikeeta. Silti tästä tulee oikein hyvä - kunhan totutaan. 

ostin uusia työvaatteita

Kommentit

  1. Uusi on aina vähän pelottavaa ja mieli kysymyksiä täynnä. Kyllä ne asiat suttaantuu ja lapsetkin tottuu. Kolme päivää viikossa on mukava määrä "oikeita" töitä, ehtii sitten kodin ja lapsetkin hoitamaan. Mun alalla ei taida olla muita mahkuja kun olla 100% töissä. Sattuneesta syystä se töihin meno nyt siirtyy ja en stressaa asiaa muutamaan vuoteen :) Ja onnea työpaikasta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi syy alanvalintaan oli mahdollisuus osa-aikatyöhön ja järjellisiin työaikoihin :)

      Poista
  2. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ja vaikka uusi elämä vaatii totuttelua, kyllä siihen tottuu, yllättävän nopeasti. Tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on ja ihan varmasti tämä on pidemmänpäälle meille ainoa oikea ratkaisu. Se vaan vie hetken tässä murroksen ristiaallokossa. Tervetuloa tännekin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...