Siirry pääsisältöön

pelastakaa maanantait

Maanantaiaamuna oon nukkunut aivan liian vähän herätessäni kuuden aikaan siihen että M on koulustressissään kastellut sänkynsä. Se nukahtaa hetkeksi vielä meidän väliin mun maatessa sängyssä odottamassa pian soivaa herätyskelloa. M hyppää suihkuun mun tuijottaessa peilistä liian vähästä unesta punoittavia silmiä. Kaivan laatikosta silmätipat. Muistan sen harmaan hiuksen jonka löysin eilen illalla ja huokaan.

Alakerrassa eväslaatikoita ei löydy mistään ja uninen L mutisee ettei tiedä mihin on ne laittanut. Tarjoilen vasemmalla kädellä laumalle muroja, oikealla keitän kahvia ja sillä kolmannella kädellä – ai mikä kolmas käsi? – pakkaan niitä olemattomia eväslaatikoita. Kahvi jäähtyy mukiin mun latoessa sekalaiseen valikoimaan erilaisia rasioita välipaloja ja lounaita, kesäkurpitsaleipää, jogurttia, mantelimaitoa, kuivattuja hedelmiä, kuivattuja mandariineja, vettä. L on heittänyt M:n pissaiset lakanat kodinhoitohuoneen lattialle ja ohimennessäni lykkään ne pesukoneeseen ja koneen käyntiin. Samaan lastiin mahtuu mun viikonlopun työvaatteet. Tiskikoneessa on puhtaat ja aamiaistiskit jää keittiön työtasolle. Huikkaan L:lle et roskis pitää vetää ulos, onhan maanantai ja roskapäivä.

L lupaa tiputtaa M:n koululleen. Mä hoputan jannuja pukemaan ja laittamaan kengät jalkaan samalla kun käytän Koiran pissalla ja yritän ohimennessäni hörppiä jäähtynyttä kahvia. Tarkistan että kaikien repuissa on kaikki tarvittava, pakkaan kaksi poikaa reppuineen autoon ja suuntaan kohti ekaa koulua. Siellä koulun pihalla tajuan ettei K saanut koskaan lääkettään. Katson sitä kun se seilaa pitkin pihaa sen sijaan että seisoisi jonossa. Muistutan sitä noin kolmisenkymmentä kertaa siitä että reppu pysyy selässä kunnes se on päässyt luokkaan – turhaan.

Puhelin soi ja L kysyy onko sen lompakko mun autossa. Käyn tarkistamassa, ja onhan se. Ajan etuajassa O:n koululle, saan jättää sen etuajassa luokkaan ja sen sijaan että kaahaisin hakemaan sähköjäniksen lääkettä kaahaan M:n koululle viemään L:lle sen lompakkoa. Väsymys painaa silmissä ja kaipaan sitä juomatonta aamukahvia. Katson kelloa ja totean että kahvit saa jäädä juomatta koska mulla alkaa M:n koululla palaveri varttia yli yhdeksän, enkä mitenkään kai kerkeä ensin viemään lompakkoa ja sit ostamaan kahvia, K:n lääkityksestä puhumattakaan.


L saa lompakkonsa ja lähtee töihin. Mä käyn moiskauttamassa pusun prinsessan poskelle ja suostun heti toisen äidin ehdotukseen lähteä kahvikauppaan palaverista myöhästymisen uhallakin. Wendy ajaa ja me jutellaan samalla niitä näitä. Lopulta meillä on kahvit kourassa ja me ollaan takaisin koululla vaan viitisen minuuttia myöhässä. Raiteiltaan suistunut aamu saadaan vähitellen takaisin raiteilleen. K saa lopulta lääkkeensä koulun päätyttyä open todetessa et olihan se aika levoton, niin varmaan.







Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää