Siirry pääsisältöön

itsepäinen jäärä vai periksiantamaton

Epäilemättä jos siltä koulupiirin Pikku Pomolta kysyy olen jääräpää. Mahdollisesti myös itsepäinen, hankala, hullu, epämiellyttävä ja kaikinpuolin ikävä tyyppi. Ison Pomon mielestä oon ehkä vaan taas yksi ylihuolehtiva vanhempi. Ystävän mielestä olen lapseni paras asianajaja. Itse käyttäisin sanoja määrätietoinen, sinnikäs, periksiantamaton - äiti. Niin, kuka niitten ja meidän puolia pitää jos en minä. Lasten äiti. 

Ensin surin itseäni. Surin menetettyä vapaata aikaa. Lopulta surin kuitenkin enemmän sitä ettei pojilla ole aikaa leikkiä yhdessä. Surin sitä etten ole kotona K:n tullessa koulusta. Surin sitä etten saisikaan osallistua M:n koulunkäyntiin. Surin sitä ettei K:lla olisi tuttuja lapsia ryhmässään.

Kertaakaan en ollut asiaton, vaan vain ja ainoastaan korostetun asiallinen. Perustelin oman kantani ja jopa myötäilin vastapuolen perusteita päätökselleen, ja sitten taas perustelin oman kantani. En korottanut ääntäni. En vaatinut, pyysin. En kiukutellut. En polkenut jalkaa. Perustelin asiani uudestaan ja pyysin. En kuitenkaan antanut periksi. En antanut periksi tuumaakaan tarjotun kompromissin ollessa älytön. Sain myös vastapuolen ymmärtämään ettei kompromissi olisi palvellut sen tärkeimmän – lapsen – etua. Kysymyshän on kuitenkin lapsesta. Erityislapsesta erityisopetuksen yksikössä.

Lopputulos on kuitenkin se, että kannatti pitää kiinni asiastaan. Kannatti olla aktiivinen. Kannatti valittaa. Kannatti kirjoittaa sähköposteja, jättää kymmeniä viestejä puhelinvastaajiin, käydä koululla viidesti. Kannatti puhua Pikku Pomolle, Pikku Pomon kolleegalle, Isolle Pomolle, Sihteerille, Opettajalle, Erityisopettajalle.


Huomenna K aloittaa koulunsa siellä missä pitikin, aamuryhmässä. Säköpostia lukiessani – autossa, liikennevaloissa – tuuletin äänekkäästi. Illalla nostin maljan. Tänään huokaisen helpotuksesta ja hymyilen hiljaa. 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi10. syyskuuta 2014 klo 10.19

    Itse olen ihan liian kiltti ja joustava. Rispektit sulle. Yritän ottaa oppia. -Reija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa10. syyskuuta 2014 klo 17.18

      Täällä oon oppinut että kiltit ja hiljaiset jyrätään. Jos osaa vaatia saattaa hyvin saadakin.

      Poista
  2. salaperäinen10. syyskuuta 2014 klo 11.08

    Jesh! Hienosti taisteltu.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi10. syyskuuta 2014 klo 11.37

    Jesssss!!!! Hyvä sinä! Ihana uutinen, näin sen piti tapahtua!
    Miten kävi keväällä kun kerroit K:n diagnoosista koulun viisastelijoille?
    Nauttikaa voitosta!:)
    Aada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa10. syyskuuta 2014 klo 17.19

      Ei mitään. Meillä on onneksi kohta vuotuinen palaveri tiimin kanssa, ja mulla korkeat odotukset :)

      Poista
  4. Reetta10. syyskuuta 2014 klo 11.53

    Juuri näin!
    Tosin hirvittää niiden puolesta, joilla ei ole tuollaista äitiä :) Mutta toisaalta, kaikilla ei ole tällaisia lapsia eikä kaikki tiedä niiden omiensa parasta, ei sille vaan voi mitään. Vähän samantapainen juttu, kun mun lapset käy ip-kerhossa leikkipuistossa. Minä viime keväänä paikkaa hakiessa kysyin, että saatetaanko lapset ensi vuonnakin koululta puistoon, ja mulle vastattiin, että saatetaan. Nyt syksyllä kävi kuitenkin ilmi, että tapana on saattaa vain ekaluokkalaiset, tokat menköön keskenään. Matka ei ole kamalan pitkä, mutta siinä on Hgin vilkkaimmin liikennöidyn kadun ylitys: kaksi pyöräkaistaa, neljä autokaistaa ja kaksi ratikkakaistaa - ja siinä ajetaan kovaa, koska siinä kohdassa tavallaan vasta tullaan keskusta-alueelle. Pieni vääntö open ja reksin kanssa ja reksin kanta oli, että jos puistosta on näin luvattu, niin puistohan hakee tokatkin. Ja niin ne hakee, jee :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää