vastaus Annin kysymykseen

Anni kysyi miksi koulujen pitää olla niin kaukana. Koska vastaus tähän kysymykseen pitkä ja monitahoinen, vastaan siihen ihan omalla kirjoituksellaan.

”Miksi teillä ei oo koulut kävelymatkojen päässä? Yhdysvalloissa ei tietty kävellä/pyöräillä juuri minnekään, kun taas Helsingissä pääsen kaikkialle pyörällä, kun yli 10 kilsaakin taittuu helposti pyöräteitä pitkin, mutta onko koulujen pakko olla kaukana. Onko alue niin harvaan asuttua, että lähikoulu on siksi kaukana?”

Alkuun totean että Yhdysvalloissa on paljon alueita joilla ei kävellä tai pyöräillä mihinkään, mutta poikkeuksiakin löytyy. Etenkin täällä läntisen rannikon pohjoisosissa – Seattle, Portland, San Francisco – on ensinnäkin sangen toimiva ja kattava joukkoliikennejärjestelmä, samoin kuin kattava pyörä/kävelytietieverkosto. Meiltä pääsee bussilla kotinurkalta aina Seattleen saakka, samoin kuin periaatteessa pyörällä tai kävellenkin. Pyöräilijöitä on paljon ja pyörän voi jopa heittää bussin pyörätelineeseen maksutta. Toisin kuin Helsingissä, täällä etäisyydet ovat kuitenkin pitkiä, ja ennen kaikkea korkeuserot suuria. Me satutaan asumaan kukkulalla joka nostaa meidät noin 200 metriin merenpinnasta. Saman kaupungin keskustan korkeus on 36 metriä merenpinnasta ja vastaavasti Seattlen keskustan korkeuserot sieltä vesirajasta aina 160:een metriin.  Metropolialueen korkein kohta on Tiger Moutain Summit 430 metriä merenpinnasta. Vertailukohdaksi tarjottakoon vaikka Helsingin Malminkartanon täyttömäki 90 metrin korkeudella tai Jakomäen kallio 65 metriä merenpinnasta. Ensimmäinen näistä on Helsingin korkein maastokohta. Pyöräileminen Helsingissä on siis tästäkin syystä aika paljon yksinkertaisempaa kuin täällä.

bussipysäkki

Monet työnantajat tarjoavat työsuhde-etuna vuosilipun joukkoliikenteeseen, ja busseihin on aamuisin jopa jonoa. Itse kuljin ennen lasten syntymää töihin bussilla päivittäin, koska se oli edullisin ja nopein tapa päästä töihin Seattlen keskustaan. Seattlen sisällä bussimatkustaminen on ilmaista arkipäivisin. 

Alue ei ole harvaan asuttua, vaan tiheään asuttua pientaloaluetta. Kerrostaloalueita löytyy lähinnä kehyskaupunkien keskustoista ja Seattlesta. Seattlen metropolialue ulottuu Everettin kaupungista aina Olympiaan, ja alueella asuu noin 3,5 miljoonaa ihmistä. Tähän metropolialueeseen mahtuu mukaan myös jonkin verran hajanaisempaa asutusta. Oma työmatka tämän metropolialueen sisällä on 48km suuntaansa, ja ainoa järjellinen tapa kulkea töihin on oma auto, huolimatta siitä että teknisesti olisi mahdollista kulkea myös bussikyydillä.

pyöräteline (Kuva täältä )

Toisaalta näinhän se on kai Suomessakin, kaupunkialueella joukkoliikenne toimii ja on helppoa liikkua kävellen tai pyörällä. Miten on tänäpäivänä, toimiiko joukkoliikenne esimerkiksi Helsingin kehyskuntien välillä? Onko mielekästä kulkea joukkoliikenteen välinein vaikkapa Tuusulasta Lähderantaan, vai tuleeko matkustusajasta kohtuuttoman pitkä?

Mutta ne koulut. Miksi kouluun mennään autolla? Miksi se ei ole ihan vieressä?

Paljon on niin sanottuja kävelykouluja. Meidän lähin koulu on kävelykoulu, ja sinne tulee oppilaat joiden koulumatka on maksimissaan 1,6km. Valitettavasti me ei mahduta sen 1,6 km:n ”renkaan” sisään ja lapset käy siis koulua toisaalla. Meidän kotikouluun on meiltä matkaa melko tarkkaan 5km. Tämänkin koulun alueella ne oppilaat joiden koulumatka on alle maili (1,6km) kävelevät kouluun. Alunperin meillä piti olla oma kävelykoulu. Koulupiiri omistaa tontinkin, mutta rahoitus uuden koulun rakentamiselle puuttuu. Jos koulu olisi rakennettu, olisi M:n koulumatka ollut vajaat 200m.

K taas käy eskaria koulupiirin järjestämässä eskarissa. Koulupiirin eskarit keskittyvät erityisopetukseen ja mukaan ryhmiin otetaan jonkin verran niin sanottuja tukilapsia. Näitä koulupiirin eskareita on meidän koulupiirin alueella kolme. K:n eskari on meille se lähin, ja sinne on matkaa se 7,4km suorinta tietä. Käytännössä aamun ruuhkaliikenteessä se suorin tie ei kuitenkaan ole nopein reitti. K:lla on alle viisivuotiaana erityislapsena lakisääteinen oikeus ovelta ovelle kuljetukseen, mutta käytännössä ison byrokratian suuret rattaat pyörivät hitaasti ja viimehetkessä tehty muutos iltapäiväryhmästä aamuryhmään viivyttää koulukyydin järjestymistä parilla viikolla.

Yhden koulun alue sellaisenaan lienee usein myös laajempi kuin suomalaisella siskollaan. Mun käsityksen mukaan, ja saatan olla autuaasti väärässäkin, on suomalaisen koulun alakoulussa keskimäärin parisataa oppilasta. Meillä taas M:n koulu luetaan pieneksi kouluksi reilulla 500:lla oppilaalla. Siinä läheisessä kävelykoulussa opiskelee vajaat 1000 alakoululaista. Koulupiirin alueella opiskelee yhteensä 26.000 koululaista 51:ssä koulussa.

koulupäivä on päättynyt

Koulukyydeillä on täällä pitkät perinteet, ja koulubusseilla on omalla tavallaan tärkeä rooli lapsen tietynlaisena itsenäistymisriittinä siinä missä suomalaisessa yhteiskunnassa se ehkä on se ilman vanhempia kävelty koulutie. Ensimmäiset koulubussit valmistuivat Indianassa 1880-luvulla, ja viime vuonna Yhdysvalloissa kulki 468.000 koulubussilla päivittäin 28.8 miljoonaa lasta.

Vastaus siihen koulukysymykseen lienee siis ensisijaisesti raha, toiseksi erilainen infrastruktuuri ja kolmanneksi perinteet.