Siirry pääsisältöön

maanantaina

Maanantai meni taistellessa Don Quijoten lailla järjestelmää vastaan. Aika näyttää oliko ne tuulimyllyjä vai kantaako tää taistelu mua johonkin. Ainakin sain vastuksen siltä Isolta Pomolta. Se lupas selvittää asiaa ja palata parin päivän kuluessa. Pikku Pomo sen sijaan ei antanut mulle lupaamaansa päivitystä K:n koulutilanteesta. Saattaa olla käärmeissään koska hyppäsin kolmen pykälän ylitse ja menin suoraan niin korkeelle kuin pääsin. Seuraava aste olis ollut osavaltiotason hallinto. Iltapäivällä latasin vielä uuden liudan kuteja pyssyyn ja ilmoitin ettei K pääsee ainakaan tällä viikolla kouluun, jos on iltapäiväryhmässä. K kun ei ihan aikuisten oikeesti voi aloittaa kouluaan niin etten mä ole sitä vastassa kun se hyppää ulos bussista. Jos se aloittaa sellaisen päivänä kun mä olen töissä ei ole takeita mitä meillä tapahtuu jannujen viihtyessä keskenään, L:n palaveeratessa yläkerrassa. Tavoite on että K käy koulua myös mun työpäivinä – iltapäiväryhmässä – lankeaa jonnekin syys-lokakuun vaihteeseen, aikaisintaan.

Selkeästi se jännittää kouluaan kun sitä ei pitele aisoissa mikään lääke sen enempää kuin rutiinit. Meno on täysin tolkutonta ja vaikka kuinka yritän muistuttaa itseäni tilanteen sekavuudesta ja kaoottisuudesta nelivuotiaan silmin, joudun laskemaan sataan. Lasken sataan satoja kertoja päivässä, ja silti koivuniemenherra tuntuu vähintään kerran päivässä aivan loistavalta vaihtarilta. Jätkä muistuttaa enmmän irvailevaa superpalloa kuin pientä poikaa. Se pomppii, hyppii, juoksee, kiljuu, huutaa, kikattaa, käkättää ja puree. Onneksi ne voi edelleen heittää pihalle riehumaan.



O taas rakastaa uutta opeaan, jota K kutsuu Hampurilaiseksi. O:n opella on saksalaisperäinen sukunimi, joka eittämättä taipuu helposti nelivuotiaan suussa edellämainittuun muotoon. O korjaa veljeään kärsivällisesti, ja nukahtaa koulun jälkeen autoon. Jokainen päivä olen kysynyt siltä mikä oli koulupäivässä parasta. Tänään se oli köksäntunti. Kurjinta oli istua paikoillaan.


O:n lounas
Kävin ostamassa itselleni sellaisen BB voiteen ja samalla laumalle kauden tuotteen – täitä ehkäisevän rosmariinishampoon. M:lle lisäsin ostoskoriin saman sarjan hoitoaineen ja antistaattisuihkeen. Ole kiltti äläkä tule meille tänäkään kouluvuotena päätäi. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää