Siirry pääsisältöön

maanantaina

Maanantai meni taistellessa Don Quijoten lailla järjestelmää vastaan. Aika näyttää oliko ne tuulimyllyjä vai kantaako tää taistelu mua johonkin. Ainakin sain vastuksen siltä Isolta Pomolta. Se lupas selvittää asiaa ja palata parin päivän kuluessa. Pikku Pomo sen sijaan ei antanut mulle lupaamaansa päivitystä K:n koulutilanteesta. Saattaa olla käärmeissään koska hyppäsin kolmen pykälän ylitse ja menin suoraan niin korkeelle kuin pääsin. Seuraava aste olis ollut osavaltiotason hallinto. Iltapäivällä latasin vielä uuden liudan kuteja pyssyyn ja ilmoitin ettei K pääsee ainakaan tällä viikolla kouluun, jos on iltapäiväryhmässä. K kun ei ihan aikuisten oikeesti voi aloittaa kouluaan niin etten mä ole sitä vastassa kun se hyppää ulos bussista. Jos se aloittaa sellaisen päivänä kun mä olen töissä ei ole takeita mitä meillä tapahtuu jannujen viihtyessä keskenään, L:n palaveeratessa yläkerrassa. Tavoite on että K käy koulua myös mun työpäivinä – iltapäiväryhmässä – lankeaa jonnekin syys-lokakuun vaihteeseen, aikaisintaan.

Selkeästi se jännittää kouluaan kun sitä ei pitele aisoissa mikään lääke sen enempää kuin rutiinit. Meno on täysin tolkutonta ja vaikka kuinka yritän muistuttaa itseäni tilanteen sekavuudesta ja kaoottisuudesta nelivuotiaan silmin, joudun laskemaan sataan. Lasken sataan satoja kertoja päivässä, ja silti koivuniemenherra tuntuu vähintään kerran päivässä aivan loistavalta vaihtarilta. Jätkä muistuttaa enmmän irvailevaa superpalloa kuin pientä poikaa. Se pomppii, hyppii, juoksee, kiljuu, huutaa, kikattaa, käkättää ja puree. Onneksi ne voi edelleen heittää pihalle riehumaan.



O taas rakastaa uutta opeaan, jota K kutsuu Hampurilaiseksi. O:n opella on saksalaisperäinen sukunimi, joka eittämättä taipuu helposti nelivuotiaan suussa edellämainittuun muotoon. O korjaa veljeään kärsivällisesti, ja nukahtaa koulun jälkeen autoon. Jokainen päivä olen kysynyt siltä mikä oli koulupäivässä parasta. Tänään se oli köksäntunti. Kurjinta oli istua paikoillaan.


O:n lounas
Kävin ostamassa itselleni sellaisen BB voiteen ja samalla laumalle kauden tuotteen – täitä ehkäisevän rosmariinishampoon. M:lle lisäsin ostoskoriin saman sarjan hoitoaineen ja antistaattisuihkeen. Ole kiltti äläkä tule meille tänäkään kouluvuotena päätäi. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää