ihan pian

Neljä päivää töitä, sit kaks vapaata ja taas kaks töitä, ja sit, sit me lähdetään syyslomalle rantaan. Ajatuksissani haistan jo meren kostean tuoksun, tunnen ihollani kylmän merisumun syleilyn ja kuulen kuinka aallot pauhaavat. Lasten kouluihin pitäis varmaan ilmoittaa et ne on poissa kouluistaan, terapiat peruuttaa, ja, ja, ja... jaksaa, jaksaa, jaksaa. Vielä viikon jaksaa, sitten on loma.

M ottaa aamulla minimaalisen annoksen uutta lääkettään, ja hihkuu riemuissaan et se maistuu banaanille. K taas jakaa oman kokemuksensa iloisena ja O murjottaa koska se ei koskaan saa yhtään mitään. Ulkona on järjetön vesisade ja suoriuduttuani aamun vie, tuo, odota, seiso, jonota sessiosta olen läpimärkä. Läpimärkä huolimatta siitä että mulla kyllä oli ihan asianmukainen asu – sadetakki ja kumisaappaat. Keitän kupin kahvia, laitan leivälle maksamakkaraa, istahdan alas ja nautin – hiljaisuudesta. Kukaan ei tarvitse multa yhtään mitään... L tulee alakertaan ja haluaa et mä lyhennän sille kahdet housut.