#reilutblogit - elämää ekoperheenä?

Helena, Chez Héléna -blogista haastoi pohtimaan omaa ekologista jalanjälkeä osana #reilutblogit-kamppista. Kiitos Helena, olen otettu... oikeesti. Kampanjan tavoitteena on jakaa tietoa reilusta matkailusta ja herättää lukijat pohtimaan omia valintojaan. Samalla on tarkoitus jakaa omia kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Varsinaisesti en mahdu kategoriaan matkailublogit, eihän me varsinaisesti edes matkusteta. Toisaalta jo asumalla täällä maailman laidalla tulee mahtuneeksi siihen matkailukategoriaan pelkästään sillä että ei asu Suomessa, ja blogin kautta tulee tarjonneeksi kosketuksen toiseen kulttuuriin ja ympäristöön.

Asun täällä. Tää on mun Stadi. Tää on ollut mun Stadi joulukuusta 2002.

Asun täällä. Meidän talo on täällä. Täältä ajaa stadiin noin 20 minuuttia. 

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

En koe itseäni erityisen ekologiseksi ihmiseksi. Meidän ekovalintoja kun ei varsinaisesti johda tarve pienentää omaa ekologista jalanjälkeä, vaan useimmiten halu elää omalta kannalta puhtaammin ja luonnollisemmin. En koe meitä ekologisiksi siksi että lähtökohtana ei ole luonto, vaan se tulee mukana – sivutuotteena. Ostan ekotiskiaineen koska se on meille vähemmän haitallista ja siinä sivutuotteena vähemmän haitallista myös ympäristölle. Valitsen kaupasta luomutuotteita koska niitten ravintoarvo on korkeampi ja samalla tulen tukeneeksi paikallista maanviljelijää ja puhtaampaa, ekologisempaa maanviljelyä. Valtaosa meidän ruuasta on lähiruokaa. Fredde osti meille ekoauton puhtaasta mielenkiinnosta uutta teknologiaa kohtaan.

Me asutaankin ekotalossa. Me kuitenkin asutaan ekotalossa vain siksi että rakennuttaja oli päättänyt rakentaa tähän ekotaloja ja me haluttiin asua täällä. Jos talo olis rakennettu vähemmän ekologisesti, olisin silti halunnut asua juuri tässä talossa, tällä alueella. Ekotalo tuli sivutuotteena, se ei vaikuttanut päätökseen lähteä rakentamaan. Sähköstä on 75% ekosähköä – 65% vesivoimaa, 10% tuulivoimaa, me nyt satutaan asumaan alueella jossa ekosähköllä on jalansijaa. Vain 2% meidän sähköstä tuotetaan kivihiilellä. Sattumaa sekin.

Koko perhe pukeutuu pääasiallisesti luonnonkuituihin. Mun ja lasten vaatteet on usein luomupuuvillaa tai villaa luomusti värjättynä. Ne ei oo sitä siksi että haluaisin erityisesti panostaa ekologiseen puuvillan kasvatukseen tai lampaidenhoitoon, vaan koska ne tuntuu mukavammalta päällä kuin keinokuidut. Kertakäyttömuoti puuttuu vaatekaapeista ja se ehkä on niitä ede puolitiedostettuja ekotekoja. Panostan mieluummin laatuun kuin määrään. Toisaalta ne kerrat kun olen sortunut halpisvaatteisiin on vaatteet jääneet käyttämättä. Jalassa mulla on vegaanitennarit ja lapsilla vegekengät. Ne nyt vaan tuntuu hyvältä, ne olis jalassa vaikka ne olis vähemmän ekoja. 

Ollanko me siis ekoja vai epäekoja. Roskat kierrätetään ja lajitellaan, toisaalta täällä meidän kulmilla ei edes kehtais olla lajittelematta. Syödään luomua, pestään luomupesuaineilla ja matkustetaan autolla ennen lentokonetta. Yksikään näistä päätöksistä ei kuintenkaan ohjaudu ekologisesta – luontoasäästävästä – ajattelumallista vaan omasta halusta ja tarpeesta. Silti me kai omalla tavalla ollaan aika ekoja.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

Tää haaste lähti liikkeelle Tjäreborgin Instatilille postatusta kuvasta oppaasta huumatun tiikerin kanssa. Tavoitteena oli herättää keskustelua ja ajatuksia kriittisemmästä suhtautumisesta turismiin ja kannustaa parempiin valintoihin. Viimeksi tammikuisella San Diegon matkalla – sinne me kyllä lennettiin – olin täysin ehdoton siitä että SeaWorldiin ei meidän perhe astu jalallaan. SeaWorldin sijasta me käytiin San Diegon Safariparkissa joka oikeasti panostaa turistien sijasta eläinten hyvinvointiin ja uhanalaisten tai jo kokonaan luonnosta hävinneiden eläinlajien palauttamiseen takaisin luontoon. Toisaalta mikä on totuus SeaWorldistä? Voihan siellä safaripuistossakin kuitenkin maksaa ylimääräistä siitä että näkee gepardin juoksemassa. Kuinka eettistä se on?

Useimmiten me lähimatkaillaan eli ekomatkaillaan. Suurin syy lähimatkailuun on se ettei lentäminen tän lauman kanssa ole helppoa. M saa lentokoneessa ahdistuskohtauksen. Toisaalta tämän kokoisessa maassa on helppoa lähimatkailla. Automatkan päässä kun on jo melkein kokonainen maailma. Autoilu on myös lentämistä edullisempaa, hotellit on halpoja, mutta usein vielä kätevämpää on vuokrata oma talo. Kuin huomaamatta ne ovat myös ekovalintoja.

Lasken päiviä meidän seuraavaan rantaretkeen... tänään niitä on 54. 54:n päivän kuluttua haistan taas suolan ilmassa ja kaivan varpaani viileään hiekkaan. Kahdesti vuodessa me ajetaan Oregonin pohjoisrannikolle, Seasiden pikkukaupunkiin. Me vuokrataan pieni talo korttelin päässä rannasta ja maailma pysähtyy hetkeksi. On vain ranta, suolantuoksu, yhdessäolo, pikkukaupunki karuselleineen ja karkkikauppoineen.

Päättäkää siis itse, onko meidän perhe ekoperhe vai ei.

3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kuka lähtis mukaan? Ketä kiinnostais siinä määrin ettei hyvä ja tärkeä asia menis hukkaan. Olisin haastanut Petran, mutta se haastettiin jo... haastetaan siis; Oisko tulta? - pohtimaan asiaa myös kristillisestä näkökulmasta, Vuottaren Jenni – kerro ekoyrittämisestä! Ja Mami, Ovi auki maailmalle -blogista. Mamin kohdalla mua kiinnostaa se miten kestävän kehityksen valintoja tehdään Vietnamissa, vai onko niitä edes mahdollista tehdä?