akuutti mastiitti

Ei oo syöpä. Ei kai oo mikään muukaan kasvis. Ihan varmasti ei tiedetä mikä se joku-muu-mikä on, mutta tällä tiedolla nappaan ensin pari panacodia ja sen jälkeen löydän itseni suihkusta hieromasta muhkuraista tissiäni. Sattuu, sattuu paljon. Laitan silmät kiinni ja annan kuuman veden valua ja samalla hieron. Hieron hampaat irvessä ja katson kuinka viemäriin valuu veden mukana ensin kirkasta nestettä, sitten kermamaista maitoa ja lopulta vahvan maitokahvin väristä nestettä.

Suihkun jälkeen vedän päälle paksun talvifliseen ja käärin tissit vielä kaulaliinaan. Kaulaliinan alle sujautan mikrossa lämmitetyn geelipakkauksen. Työdiagnoosi on akuutti mastiitti – rintatulehdus. Korneinta tässä on se ettei mulla ole koskaan ollut rintatulehdusta, siis silloin kun sellainen yleensä saadaan – imettäessä. Aamulla pitää soittaa lääkärille. Jos tilanne on edelleen sama saan antibiootit tähän seuraksi. Jos ne ei auta, tutkitaan viikon päästä lisää.

Se ultra. Se oli ihan kauhee. Tai siis se tyyppi siellä oli ihan karmee. Tää paikka on siis rintadiagnostiikan klinikka ja siellä käy käytännössä vain ne naiset joilla tiedetään jo olevan joku ongelma. Rutiiniseulat tehdään muualla. Vois siis kuvitella et nää ihmiset tietäis että tässä kohdassa ilmassa on väistämättä pelkoa, ahdistusta ja huolta.

Ensin se kokos meidät kuin jonkun karjalauman sieltä odotushuoneesta, johdatti pukuhuoneeseen ja heitteli aamutakit jokaiselle kuin armeijassa ja samalla osoitti jokaiselle pukukopin. Vähän myöhemmin se palaa sinne pukuhuoneeseen ja huutaa mun nimen ovelta ja kun nousen ylös se lähtee jo menemään. Kipitän kiltisti sen perässä ja se selittää et sen nimi on Gayle ja se hoitaa mua tänään. Se vie mut toimenpide huoneeseen, osittaa pöytää ja esittäytyy uudestaan, edelleen selin. Sit se kysyy et missä se patti muka on. Sanon et vasemmassa rinnassa ja saan vastaukseksi että joo, joo, mut missä. Kerron ihin sattuu ja se tuijottaa mua ja sanoo et koko tissikö sen pitää ultrata. Hämmennyn ja kysyn et eikö ne saaneet mun lähetettä. Se huokaa syvään ja sanoo et kyl se voi lähtee soittamaan sille lääkärille. Mä sanon et mulla on käsilaukussa raportti eiliseltä ja nousen kaivamaan sitä. Ojennan paperin Gaylelle ja se sanoo ottavansa kopion.

Tutkimus on odotettavasti kivulias, mutta Gayle ei viitsi asiaa kommentoida vaan runnoo menemään. Lopettaa ja kävelee ulos ja sanoo mennessään et olis parempi jos en liikkuis. Makaan siis pöydällä kiltisti odottamassa tuomiota. Ikuisuudelta tuntuneiden minuuttien jälkeen Gayle tulee takaisin ja tokaisee ettei lääkäri halua tavata mua... ei siellä mitään oo. Kysyn että mikä se rintakirurgin löytämä kyhmy sit oli ja saan vastaukseksi et kaikillahan nyt on kaikenlaisia kyhmyjä tissit täynnä. Kysyn et miksi se on niin kipee ja hän toteaa että mistäs hän sen tietäis kun ei ole mikään kipuspesialisti ja toteaa et kyllähän tissit voi olla vähän kipeet ennen kuukautisia – mietin että en ole kolmetoista vaan neljäkymmentäyksi, tissit on kerinneet olla kipeitä aika monta kertaa, erilaisista syistä - olisit vaan tyytyväinen kun sait hyviä uutisia. Koko odotuksen ja miettimisen aikaansaama hermostus jännitys yrittää purkeutua itkuna, mutta puren hammasta ja sanon et kiitos vaan ja lähden.

Suljen pukukopinverhon, istun penkille ja itken. Itken jännitystä ja hermostusta ja harmia. Itken tylyä kohtelua ja lopulta hiivin ulos.