Siirry pääsisältöön

lomalla rannalla lomatalossa


En voi olla ajattelematta että Roisto on lapsi joka on sijoitettu uuteen perheeseen. Se yrittää olla mahdollisimman kiltti, mukava ja huomaamaton. Se haluaa tehdä kaiken oikein. Illalla se on uupunut. Uusia ihmisiä, uusia paikkoja, uusia... kaikki on uutta. Jannujen pierutyynyä se säikähti niin että piiloutui sohvan taakse. Sunnuntaina se joutuu muuttamaan uudestaan. Ihmiset pysyy onneksi samoina.



aallot on huuhtoneet rantaan miljoonia maneetteja - siitä on kirjoitettu lehdissäkin -
ja ranta haiskahtaa vahvasti kalanperkaamolta




Tänä aamuna sain hetkeksi ensimmäisen pilkahduksen siitä riehakkaasta nuoresta koirasta, joka tällä hetkellä on vielä piilossa. Istun pöydän ääreen editoimaan satoja kuvia eiliseltä. Viereen ilmestyy pieni pää, Roisto haluaa syliin. Se ei hyppää, se odottaa että nostan sen. Nostan ja poika kiemurtaa itsensä makuulle. Samalle paikalle jossa Koira aina oli kun mä tein juttujani koneella. Kyllä tästä ihan hyvä tulee.










M pärjää muutoksen kanssa yllättävän hyvin. Ahdistaahan sitä. Kiukutteleehan se. Kirkuu ja komentaa, mutta pärjää kuitenkin. Täytyy muistaa että on vasta perjantai. Alle viikkossa meidän rakas Koira on kuollut, me ollaan lähdetty lomalle lomataloon, saatu uusi koira... siinä on käsiteltävää ihan kenelle tahansa. 








Tunnisteet:

Kommentit

  1. Jutta1. toukokuuta 2015 klo 9.44

    Hieno juttu - isot onnittelut Roistosta!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi1. toukokuuta 2015 klo 10.06

    Kauniita kuvia ja niin suloinen Roisto, joka pääsi hyvään hoitoon! :)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi1. toukokuuta 2015 klo 11.21

    Ihania kuvia! Roisto vaikuttaa suloiselta ja olen niin onnellinen puolestanne kun uusi koiruus löytyi noin pian. Kiitos blogistasi! Mia

    VastaaPoista
  4. marikan polut3. toukokuuta 2015 klo 23.17

    Tämmöinen puolivalmis koira on teille varmaan ihan napakymppi :) - vinkeän näköinen kaveri. (ja kova opetteleminen poloisella, eikös teillä komenneta koiraa suomeksi, vai muistanko väärin?)

    Iloa eloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa4. toukokuuta 2015 klo 21.29

      Tää on ihan paras mahdollinen vaihtari meille, täydellisemmin ei olis voinut käydä. Koiraa tosiaan ohjattiin suomeksi, mutta tän sanasto on valmiiksi jo hallussa englanniksi niin että mä täällä opetan komentamaan Roistoa näin. Muuten kyllä jutustan suomeksi sille ummet ja lammet.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää