Siirry pääsisältöön

punakynällä töitä

aamukahvit auringossa on silti aamukahvit auringossa


Kirjoitin seuraavan kymmenen päivän systeemit yhdelle paperille, ja totesin että yhtälö on mahdoton. Kaikkea ei ehdi, ei ehdi vaikka poistais sen kotiäiti-vanhusaikataulun. Ei ehdi vaikka ottais kaikki vuorokauden tunnit käyttöön. Ei ehdi vaikka kuinka tunkis ja haluis ja suunnittelis, ennakois ja järjestäis. Ei vaan ehdi. 

siltä lähti toinenkin hammas

...ja se sai silmälasinsa


Huomenna olis aamusta rukousryhmän brunssi. Samaan aikaan olen sopinut juttelevani rakkaan ystävän huolista. Huolet menee aamukahvien edelle. Huomenna pitäis myös hankkia lahjat kaksille tulevan viikonlopun synttäreille. Kaikki tää on vielä ihan hallittavissa, mutta viideltä alkaa M:n koulun kevättanssiaiset ja niitten päättyessä kahdeksalta me siirrytään suoraan päivälliselle naapuriin, ja sinne olen luvannut leipoa jälkkärin. Kai mä senkin jossakin vaiheessa haldaan, ja jos en ehdi niin ainahan kaupasta saa valmista. Ennen kuin tajusin ajan olevan kortilla suunnittelin leipovani mustapapusuklaakakkua. Lähempänä totuutta taitaa kuitenkin olla suklaakakku valmiista sekoituksesta.

ja K rakentelee...

...ja K tekee jonoja


Keskiviikkona jannut täyttää viisi. Keskiviikkona me ollaan luvattu et ne pääsee ulos syömään. Keskiviikkona M halus järkätä leikkideitin ja keskiviikkona jannujen kummit ja muutama muu läheinen perhe tulee illalla skumpalle ja kakulle. Aamu mennee kaakkua leipoessa.

Torstaina kummankin jannun koulu on ilmoittanut haluavansa juhlistaa synttärisankareita. Ihan kivaa ja olen täydestä sydämestä mukana, mutta kun torstaiaamuna on myös jannujen kouluun tutustuminen. Keskiviikkona pitäis siis kai myös suunnitella ne koulujuhlat jotka toteutetaan sen kouluun tutustumisen jälkeen.

ja me syödään lounasta ulkona kahvilassa


Viikon päästä lauantaina meidän pitäis periaatteessa olla aamuyhdeksästä yhteen O:n koulun piknikillä. Yhdeltä olis M:n luokkakaverin synttärit, neljältä jannujen synttärit ja seitsemältä ystäväperheen lasten synttärit. Sinne piknikille pitäis viedä jälkkäriä, synttäreille leipoa kakkua ja tarjota kakun kanssa ainakin nyt mehua ja viiniä, ja toivottavasti jotakin muutakin. Ohjelmaakin pitäis olla, ja tietty ne lahjapussukat vieraille ja ilmapalloja ja pinjata ja...  Jannujen synttäreille on näillä näkymin tulossa 50-80 vierasta; naapureita, koulukavereita, tulevia koulukavereita, muita ystäviä ja kaikkien edellämainittujen vahempia ja sisaruksia. Pelkästään koulukavereita noilla kahdella on 34. Ne ystäväperheen lasten iltasynttärit on meiltä vajaan tunnin ajomatkan päässä ja ne alkaa tunti sen jälkeen kun jannujen synttärit päättyy. Vaikka miten miettisin, ennakoisin ja muokkaisin meidän päivää, on lopputulos se ettei kaikkeen vaan mitenkään pysty.

viiniä tölkissä synttäreille...



Ensi viikolla kummallakin pojalla on vielä erikseen viisivuotislääkärintarkastukset. Aika loppuu kesken. Tarvitsen lisää tunteja vuorokauteen. Pikaisesti. Kiitos.


ensilumi cottonwood peittää maan

ilmankos nenää ja silmiä kutittaa
Lähden lenkille. Rentoudun metsässä enkä tarvitse enää paperipussia avuksi kalenterikaaoksen aiheuttamaan hyperventilaatiokohtaukseen - vitsi. Hyperventilaatiokohtaus on puhtaasti henkisellä tasolla. Kalenteri vaatii punakynää ja karsintaa. Metsässä törmään käärmeeseen, joka nautiskelee päivälliseksi sammakkoa. Cottonwoodin pumpulista nöyhtää on kaikkialla. Nopeasti katsottuna vois kuvitella että metsään on satanut ensilumi. Muistan että unohdin antaa K:lle sen allergialääkkeen. 


käärme söi sammakon

Kommentit

  1. Ai kauhea kuinka suuria synttäreitä suunnittelet pojille. Onko teilläpäin tapana kutsua kaikki koulukaverit? Meillä ei nyt vielä ole koulukavereita, mutta sitten ensi vuonna kun on, niin en kyllä kauhean innokkaasti kutsuisi koko luokkaa. Vielä tytöt ei kyllä osaa mitään ihmeellistä edes odottaa, joten muutama tyyppi kutsutaan juhlistamaan.
    Hieno toi vika kuva.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...