Siirry pääsisältöön

miesmalli

imgarcade.com

Fredde sen sanoi. Se on Zoolander, Derek Zoolander. Ainoa kohta josta ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä näiden kahden välille on se että Derek Zoolander oli simppeli, sen rasvaprosentti oli kolme ja älykkyys yksi. Roisto ei ole tyhmä, se on vaan kokematon. 

Se on yhtä kokematon tavallisesta elämästä kun kolleegansa Derek. Sekin on miesmalli, muotovalio. Siltä puuttuu monta olennaista elämäntaitoa, mutta se osaa seistä paikallaan kun puleerataan, föönaillaan ja katsotaan korviin. Poseeratakin se osaa, onhan se sillä ennen tienannut leipänsä.

selfie

Eilen se kohtasi elämänsä ensimmäisen sadesään. Asteli ensin reippaasti kuistilta pihakäytävälle, pysähtyi, kääntyi ympäri ja palasi kuistille. Se katsoi mua kuin höyrähtänyttä, ei kai KUKAAN nyt sateella mene ulos. Se ei selkeesti ollut ikinä ulkoillut sateella. Tänä aamuna se eilisestä kokemuksesta viisastuneena löi jarrut lukkoon jo etuovella todettuaan että ulkona on edelleen märkää. Hetken houkuttelulla sain sen lähtemään mukaan, mutta kiire sillä oli lenkiltä sisälle.


ja tän pitäis olla metsästyskoira



Se ei osaa noutaa palloa, tai siis se ei osaa noutaa yhtään mitään. Ollaan me yritetty. Se katsoo ensin lentävää lelua, sit mua ja sit uudestaan sitä noudettavaa asiaa. Sit se katsoo mua taas pää kallellaan, viesti on selvä; ”jos mieles tekee heitellä asioita, niin saat kyllä hakea ne ihan itse”.


vie mut sisään... OIKEESTI!

Miesmalli syö valikoiden, ja olen muutaman kerran löytänyt itseni – kokeneen koiranomistajan – istumasta lattialla sen vieressä; ”Syö nyt rakas... edes vähän. Maista edes...” - Mihin meni kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja nälkä tulee ajan kanssa ajattelu? Ne meni ton pojan rasvaprosenttiin. Ei niin ettei se tykkäis ruuastaan. Kyllä se tykkää, sen ei vaan aina tee mieli. Yhtälailla se kouluttaessa saattaa ottaa tai olla ottamatta palkinnon. Se ei osaa kerjätä. Se ei ole vielä ymmärtänyt että lattia kannattaa käydä imuroimassa sen jälkeen kun lapset on syöneet, tai ehkä sille ei vaan maistu.

Roisto ei tiennyt meille tullessa mikä on sänky, sohva, nojatuoli tai pöytä. Se ei ollut eläissään nähnyt polkupyörää, isoja koiria, roska-autoa tai pierutyynyä. Edelleen kun joku kolmikosta päräyttää kaikuvasti, pakenee jäbä yläkertaan. Kun me pelataan lasten kanssa lautapeliä, käy se sujuvasti pöllimässä jonkun nappulan tai vaihtoestoisesti istua tömäyttää keskelle pelilautaa – ”Huomatkaa mut!”

Parissa viikossa se on jo oppinut monia tärkeitä taitoja. Useimmiten sen löytää sohvasta, öisin se hyppää sänkyyn. Lasten kinstelusta se ei enää hätkähdä, eikä pölynimuristakaan. Eiköhän se vielä opi myös kerjäämään, varastamaan ja vetämään narussa. 


kuva IMDb.com


Kommentit

  1. Meillä on samanlainen koira, joka ei välitä ruuasta. Yhdenlainen ruoka menee alas ja tän voi hätätilanteessa korvata vain makaronilla:D
    Hoikka koira on aina ollu ja sellasena varmaan aina pysyy, ei kerjää ja makupaloilla voi motivoida vain sisällä. Sillonkin saattaa sylkästä sen pois, enemmän kiinnostaa se yhdessä tekeminen. Nirsoksi sitä varmaan vois sanoo? Ei imuroi lattioita, ei edes viihdy keittiössä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...