roistopoika lääkärissä

Se on ollut meillä jo yli viikon, Roisto-poikanen. Viikossa se on oppinut sisäsiistiksi. Se on oppinut kulkemaan metsissä ja poluilla ilman talutinta. Se on oppinut istumaan. Se on oppinut rentoutumaan ja nautiskelemaan pehmeästä sohvasta. Iltaisin se hiipii vaivihkaa sänkyyn - kainaloon. Niin, ja se on oppinut haukkumaan. Ei se räksytä. Se haukkuu silleen komeesti ja kumeasti, enimmäkseen kun me katsotaan telkkaria. Se on ihana. Meidän Roistopoika.

mun koirankoulutusapujoukot metsässä

Moni on antanut ymmärtää että Roisto tuli liian pian. Että se tuli laastariksi Koiran kuolemaan. Ettei me ehditty surra tarpeeksi. Toiset tietää että paras lääke suruun on uusi koira. Ne toiset tietää kokemuksesta ettei se uusi vanhan tilalle tule, se tulee uudeksi, omaksi itsekseen. Suru on edelleen läsnä, se puristaa rintaa ja siitä puhutaan niin lasten kuin aikuistenkin kesken. Siitä minkälainen Koira oli, mitä se teki ja kuinka ihana ja ihanan erilainen se olikaan. Eilen K teki Koiralle jäähyväiskortin. Päivittäin me aikuiset mietitään miten ihanan erilainen meidän Roistopoika on Koiraan verrattuna, niin hyvässä kuin pahassakin.

Roistopoika lammella aamukuudelta

Me käytiin Roiston kanssa tänään eläinlääkärissä. Me puhuttiin huomisesta leikkauksesta. Se teki Roistolle lääkärintarkastuksen, kyseli jäbästä ja piti mulle luennon koirien raakaravinnon vaaroista. Olin yllättynyt. Luulin että tämän päivän eläinlääkärit olis jo heränneet jos ei suosimaan, niin ainakin ymmärtämään raakaruokaa. Teollinen kuivamuona kun on teollista kuivamuonaa. Eläinlääkärin mielestä me saadaan Roiston raakaruuasta koko perhe salmonella ja e-coli ja madot kaupan päällisiksi. Niin ja altistan pojan vielä vatsataudeillekin. Kuitenkin se on kasvattajalla syönyt miltei kaksi vuotta raakaruokaa hyvällä menestyksellä. Antakaahan tulla omia näkemyksiänne, puolesta ja vastaan?

Saihan se toki kourallisen rokotuksiakin - leptospiroosi, kennelyskä, parvo, penikkatauti - ja mun pyynnöstä vielä matokuurin. Lisäksi vielä estolääkitys sydänmatoihin, kirppuihin, punkkeihin ja yleisimpiin parasiitteihin. 

M halus mennä kauneushoitolaan. Lupasin et mennään, mut ei just nyt. Osoitin sohvalla köllivää rahareikää ja huomautin että jos neiti säästäis viiden ja puolen vuoden ajan kaikki viikkorahansa, se olis maksanut Roiston ja Roiston huomisen sterilisaation.

Silloin joskus – kun Koira oli samassa toimenpiteessä – Koira vietiin lääkäriin aamusta, ja haettiin kotiin parin tunnin kuluttua. Nykyään eläinlääketieteestäkin on tehty tiedettä. Tämänpäiväisessä tapaamisessa oli lääkärin mukana sairaanhoitaja. Koiran pitää olla ravinnotta iltayhdeksästä ja aamulla leikkauspotilaat tulevat eläinsairaalaan kukonlaulun aikaan. Sit meidän Roistolle tehdään verikokeet ja muut systeemit. Leikkauksen jälkeen se pääsee kotiin vasta illalla, sen jälkeen kun on nähty et jäbä pissii ja syö. Jotenkin tää muistuttaa ihan ihmisille tehtäviä päiväkirurgisia toimenpiteitä.

Huomenna iltasella haen kotiin tötteröpään. Koira pärjäs hyvin tötterön kanssa. Koiran edeltäjä masentui ja törmäili tahallaan kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan... saa nähdä miten Roistopoika suhtautuu. Tänään se on hiljainen ja unelias. Neljä rokotetta tekee tehtävänsä.