elokuun viimeisenä

Viimeisenä kesälomapäivänä on valmistauduttu h-hetkeen. Siihen valmistaudutaan leikkimällä paljon, ja syömällä lounasta ravintolassa. H-hetkeen valmistaudutaan leikkimällä lelukaupassa ja hakemalla askarteluliikkeestä tarvikkeet rannekoruihin. Kotimatkalla me pysähdyttiin munkkikahvilaan munkeille.

Kotona täytän viimeisetkin kaavakkeet ja tuupin paperinivaskat oikeisiin reppuihin. Punon hamppunarusta neljä rannekorua, yhden jokaiselle meistä. Se kulkee koulussa mukana muistuttamassa siitä että äidillä on samanlainen, ja sen myötä äiti on vähän kuin mukana koulussa ensimmäisenä koulupäivänä. K:n takia mä ne tein. Siksi että K:ta jännittää huominen enemmän kuin on tarpeen. Josko tää edes vähän auttais... edes ihan vähän.

Iltapäivällä me mentiin lääkäriin puhumaan K:n vatsakivuista. Sillä on ollut vatsa kipeenä säännöllisen epäsäännöllisesti keväästä asti. Aluksi hoidin sitä ummetuksena, sen jälkeen siivosin siltä pois viimeisetkin maidot ja edelleen oli vatsa kipee. Loppupeleissä kotidiagnoosiksi on kesän aikana muodostunut refluksi ja refluksiksi sen totesi lääkärikin. Jännittävämmäksi lääkäriretki tuli siinä vaiheessa kun meidän lääkäri katsoi M:n kipsiä, kysyi tytöltä muutaman kysymyksen Sen jälkeen kysyi multa kauanko on vielä jäljellä ja mä vastasin että vastahan se laitettiin. Viimeiseksi lääkäri totes ykskantaan että kipsi olis syytä vaihtaa uuteen – pian. Kipsi on liian tiukka peukalon kohdalta. Apteekin happosalpaajajonossa soitin ortopedianklinikalle. Neiti saa uuden kipsin torstaina.

Reput on rivissä. Lounaslaatikot pinossa. Tunnelma on... no ehkä sitä parhaiten kuvailisi sanomalla että se on sähköinen. Saa nähdä koska nää on viimeinkin tainnutettu ja onko aurinko edes noussut siinä vaiheessa kun meillä syödään aamiaista. Syyskuun ensimmäisenä.