Siirry pääsisältöön

karvamakkaroita ja perhosentoukkia



Vanha talo on pitkän kujan päässä. Kujaa reunustaa  pensasaita ja vehreät puut, ja sen oikealla laidalla pilkottaa hetkittäin nurmikenttä kasvihuoneineen ja kukkapenkkeineen. Tuoksuu kesälle. Kun auto pysähtyy kujan päähän, avaan oven ja neljä koiraa – yksi musta ja kolme kullankeltaista - hyppää aitaa vasten tervehtimään. Yksi haukkuu kuin muodon vuoksi, kai siksi että koiran nyt pitää haukkua.

Me kiivetään portaat kuistille, jätetään kengät suloiseen sekamelskaan oven ulkopuolelle ja astutaan eteiseen. Eteisen lattialla on hiekkaa ja me kuljetaan ahdasta käytävää keittiön suuntaan. Hoputan poikia menemään sisään portista. O:ta jännittää ja sen askel hidastuu.

haukotus


Tunnelma talossa on leppoisa, vähän kuin mummolassa. Keittiön nurkassa on puinen laatikko ja laatikossa nukkuu viisi lasta. Laatikon vieressä on puinen kaappi täynnä astioita, ihailen sivusilmällä kristallilaseja ja mietin minkälaista täällä on kiitospäivänä.

karvamakkarat

Ennen kuin kukaan koskee mihinkään, me käydään vielä kertaalleen läpi säännöt: Pentuja ei saa nostaa. Laatikkoon ei mennä sisään. Silitetään yhdellä sormella. Kukaan ei huuda eikä juokse.

Kolme ja puoliviikkoinen koira on vähän kuin karvainen elävä tuoremakkara, tai ehkä se muistuttaa pörröistä perhosen toukkaa. Pontevasti yksi punnertaa pystyyn ja yrittää jotakin haukun tapaista. Hymyilen ja nappaan sen laatikosta syliin. Se on tyttö. Toinen tytöistä. Viidestä pennusta kaksi on tyttöjä, toinen niistä on meidän Martta. Pennuissa on oma ominaishajunsa, haistan sen niskaa ja silitän sitä poskellani. Pieni tyttö nukahtaa mun syliin.




Vielä neljä viikkoa Marttaan. Tai siis neljä viikkoa ja yksi päivä. Tai kuukausi, tai 30 päivää... Marttaan, siihen että meillä on taas talossa koira muutenkin kuin aistien tasolla. Sillä edelleen kurotan käteni puolihuolimattomasti silittääkseni karkeanpehmeää selkää. Sitä jota ei enää, tai ehkä enneminkin vielä, ole. 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi14. elokuuta 2015 klo 11.52

    Voi Martta, olet suloinen! Mäkin odotan jo innolla että saatte pötkylänne kotiin. -Mia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää