Siirry pääsisältöön

kokorataleikkaa



Taannoin totesin ettei näistä meidän kullannupuista ole kesälomamatkalle tänä kesänä, tai siis että se autossa istuminen olis liian hermojaraastavaa jokaiselle osapuolelle ja matkustaminen riidellen nyt ei vaan oo kivaa kenellekään. Niinpä matka peruutettiin. Vähän jäi kaivelemaan viini ja meidän vuoden aikana kertyneet pullot sinne kauas vuorten tuolle puolen. Niinpä mä perjantaiaamuna valelin tyttäreni öljyllä – luit oikein; Young Living Stress Away tuntuu helpottavan neidin oloa autossa – istutin sen autoon kirjaläjän ja tabletin kanssa, jätin jannut Fredden kanssa kotiin ja suuntasin auton keulan sinne kauas. Meidän eka, eikä varmasti vika äiti-tytär-roadtrip. Ekat kaks tuntia se pelas. Sit se luki mulle lastenloruja ja loppumatka me laulettiin yhdessä korkeelta ja kovaa...


Matka kulki ylitse vuorten autiomaahan ja vehreää jokilaaksoa pitkin miltei Oregoniin asti, käytännössä me mentiin osavaltion poikki kokorataleikkaa – diagonaalisesti. Ajomatkaa kahdelle päivälle kertyi noin 850km ja takajalkatilaan toistakymmentä pulloa viiniä, auton lavalle toistakymmentä kiloa persikoita suoraan tilalta. Tänään mä opettelen säilömään persikoita. Tässä kuvakertomus meidän matkalta. 

Taivaanrannassa näkyy jo tuleva sää... tiesin et piti olla tuulista mutten tullut ajatelleeksi että autiomaassa navakka tuuli tarkoittaa samalla pölymyrskyä. Tässä vaiheessa asuontovaunut oli jo kielletty kovan tuulen takia, myöhemmin koko tie suljettiin heikon näkyvyyden ja voimakkaan tuulen takia.

välikaffella Yakimassa

Ilmassa lentävä pöly tekee maisemasta kummallisen. Kaikki on vähän keltaista ja kukkulat ovat hienon pölyn takia näkymättömissä. Tien ylitse lentelee jatkuvasti sellaisia pensaankäkkäröitä,
niitä samoja joita on lännenelokuvissa ja Lucky Lukessa.

ekat viinit... täällä me todettiin että on GOTR viikonloppu ja liikkeellä todennäköisesti aika paljon jengiä

GOTR - Gentlemen of The Road
ilmassa lentävä pöly tekee taivaasta kummalisen, vähän violettiin vivahtavan

Oikeesti me ajetaan kanjonissa ja kummallakin puolella nousee korkeat kukkulat... niitä ei vain näy - koska pöly


tokat ja vikat viinit... täältä me haettiin laatikollinen talven aikana meille kerättyjä viinejä



ei pilviä vaan pölyä

Walla Wallan keskustassa katuihin oli maalattu viikonlopun tapahtuman logoja muutaman metrin välein



pöly sakenee ja näkyvyys heikkenee

voimakas tuuli ja ruohopalo on pelottava yhdistelmä

auton keula oli kerännyt osansa niistä lentelevistä pensaista


meidän hotelli oli ihan uusi, avattu muutama viikko takaperin




testaamassa uima-allasosastoa

M halus mennä syömään Texas Roadhouseen

meidän viereisessä pöydässä istuneilla pojilla oli stetsonit päässä... maalla on niin eksoottista meille kaupunkilaisille. 

aamiaiseksi me käytiin syömässä gluteeinittomia vegaani kuppikakkuja

toffeeta ja merisuolaa

kotimatkalla me pysähdyttiin ostamassa periskoita suoraan hedelmätarhalta...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...