Omaa-aikaa kaksi
kokonaista tuntia. Se on syytä käyttää harkiten ja huolella, nautiskellen. Lukea kahvilassa Hesaria, syödä lounasta, bloggata, ajatella, katsella ihmisiä...
M:n koulurepusta
löytyi eilen kirje meidän perhetukihenkilöltä tai mikä se nyt onkaan. Koskaan
en tätä naista oo tavannut ja tääkin ”kirje” oli siis kaikille jaettu moniste.
En mä tiedä, ehkä kaikki muut vanhemmat lappaa nää paperit sieltä repun
pohjalta suoraan roskikseen, mutta valitettavasti mun sisäinen suorittajani
velvoittaa mua lukemaan ne. Olis vaan pitänyt, käyttää suoraan vessapaperina.
M:n luokalla on
kolmetoista lasta ja niistä sanoisin että ainakin seitsemän on erityislapsia.
Jokainen erityislapsen vanhempi taas tekee oman lapsensa hyvinvoinnin eteen
taukoamatonta työtä ja päivät on siinä kaiken muun sivussa jatkuvaa
harjoittelua ja treeniä, ihan vaan elämää varten. Mä itse tuuletan ja huudan
hurraata jos onnistun M:n kanssa niin et se pukeutuu itse, pakkaa koulureppunsa
ja jos oikein hyvin menee niin tekee tän riitelemättä. Samaten tuuletan salaa
jokainen kerta kun mimmi laittaa itse turvavyönsä kiinni eikä sen kädet olekaan
liian hitaat tai rikki tai väsyneet tai... Tänä aamuna M haki itse vaatteensa
yläkerrasta, puki ne päälleen ja laittoi vielä kengätkin jalkaan. Yhdellä
pyynnöllä, taidan piirtää ruksin seinään silläkin uhalla et L ei tykkää.
Voinette siis
kuvitella miltä tuntuu saada kotiin lappunen jossa ollaan sitä mieltä että
tulevan syksyn kouluvalmiustaitoihin kuuluu myös oman sängyn petaaminen, omien
pyykkien viikkaaminen ja/tai henkarille ripustaminen, pöydän korjaaminen ruuan
jälkeen jne. Ai kiva. By the way, mitäs me tehdään kun me aikuisetkaan ei
pedata meidän sänkyä? Niin ja sosiaalisia taitojakin pitää kotona treenata...
Eikö tän sosiaalisten taitojen treenaamisen pitäis meille autististen lasten vanhemmille olla vähän niin kuin
itsestäänselvyys? Mä vaan mietin et mitä muuta me tehdään kuin yritetään
yhdessä ja erikseen näitten muitten vanhempien kanssa valmentaa meidän
erilaista jälkikasvua ensi syksyyn? Kiitos vaan lisäpaineista sille
perhetukihenkilölle. Laitetaan noi ylläolevat asiat vielä meidän listalle –
joo, ei laiteta.
Te ootte noine puntteinenne ihan samikset <3
VastaaPoistaIhana asu, suloiset siivet ja megamageet kengät!! Mistä kekkasitte noi siivet, onko menossa joku teema (kirahvien lisäksi)?
M on pitkään halunnut helinäkeijun siipiä mut ei olla ostettu kun ne on kuitenkin aika kalliit ja heppoiset ja ajateltiin et tää ei välttämättä kauaa kestä, siis se into siipiin... no lokakuussa se alkoi et ehkä olis aiemmin pitänyt antaa lapselle siivet. Lopulta tein siis itse käyttäen runkona sellaisia muutaman taalan halpissiipiä. Kengät on Keens merkkiset ja oikeesti erittäin laadukkaat jalkineet. M:llähän on nykyään pakko olla hyvät kengät jo niitten ortoosienkin takia.
Poistavoi vitsit! Mun lapset ei oo eskarikypsiä! (pyykit, sängynpetaus, siivous...)
VastaaPoistaAika isoja vaatimuksia mun mielestä, pienille ihmisille.
Näillä nurkin voi eskarivuoden (siis 6.v!) yhtenä tavoitteena lapsella olla, että pukee talviulkovaatteet päälle yhdestä käskystä.
Mä en taida itsekään olla eskarikypsä ;)Nää ei siis ole mitään virallisia tavoitteita vaan jonkun ihmisen löytämä kiva pikku lista mikä nyt tuntui sopivalta laittaa vanhemmille lasten repussa.
PoistaAnnoin sielä eilisessä HOJKS plaverissa aiheesta palautetta ja saatiin aika hauskat naurut kun se autismispessukin totes etteihän hänen 17-vuotiaskaan viikkaa itse pyykkejään.
Tuollaiset valmiit monisteet ovat usein aika hupaisia. Paitsi, jos ne osuvat vahingossa turhan herkkään paikkaan, niin sitten ei enää olekaan yhtään hauskaa. Nuo petaamis- ja viikkaamisjutut tulkitsisin niin, että lapsen on hyvä antaa opetella joitain niistä (ei välttämättä kaikkia) itsenäisesti, etteivät vanhemmat aina tee kaikkea valmiiksi lasten puolesta. Ei niitä silti varmasti tuossa vaiheessa vielä osata tarvitse, mutta taito edes yrittää itse on hyödyllinen esikouluvaiheessa. Autistin kohdalla tilanne on nyt ehkä kuitenkin hiukan eri. Ehkäpä kannattaa keskittyä tärkeimpiin taitoihin ja ottaa myös välillä ihan rennosti, kuten itse hyvin tiedätkin. Normilastenkin kohdalla nuo ovat vain ehdotuksia, eivät absoluuttisia määräyksiä. Älä ota stressiä tuollaisista, olet paras ja aivan mahtava äiti lapsillesi!
VastaaPoistaKiitos Heli. Mä ymmärrän tän kirjeen pointin, monet vanhemmat kun unohtaa vaatia lapsilta yhtään mitään ja silti se ärsyttää ja raivostuttaa ja naurattaa yhtäaikaa. Tosiasiassahan meillä lapset tekee paljonkin - silloin kun haluavat. Ne tyhjentää tiskikonetta, laittaa ruokaa, kattaa pöytää, laittaa pyykit pesukoneeseen ja/tai kuivaajaan, auttaa viikkaamaan pyykkejä, ruokkii Koiran jne.
PoistaAinoat pakolliset on M:lle pukeminen ja sen oman repun pakkaaminen eli mun laittamien eväitten siirtäminen keittiöstä koulureppuun. Sekin on aika usein tuskaa.