mukava päivä mukavan äidin kanssa

Elämä rauhoittuu kummasti kun yhden kolmesta pääsee lykkäämään kouluun. Yöllä se yksi tosin laukkasi ja näki painajaisia ja lopulta nukkui mun vieressä ja mä valvoin. Aamulla se hermosi kun koulubussi oli myöhässä ja kun sen bussin kuljettajakin oli aivan väärä – löytääkö toi edes kouluun...

Hirviö-äiti palasi kirjaan ja se mukava äiti hyppäsi suihkuun, puki ja kaunistautui, puki lapsensa, antoi niitten laittaa pyykit koneeseen ja pakkas ne kaksi autoon. Matkalla ne riiteli siitä missä L on töissä – O oli oikeassa – ja siitä ollaanko Bubbleviewssä vai Bebbleviewssä kun oltiin Bellevuessa. Oraalivaiheeseensa jämähtänyt K oli onnellinen kun se silikoni kaulakoru löytyi. Niin mäkin, koska nyt se ei pureskele Woodyn tai Buzzin jalkoja tai omia vaatteitaan vaan sitä silikoniläpyskää.

Me mentiin leikkimään Highland Community Centeriin. Miten mä en tästäkään ollut tiennyt? Kahdeksalla taalalla ne sai päästellä höyryä jumppasalissa ja hyppiä ja keinua ja kiipeillä ja ajaa... O:ta tosin pelotti alkuun ja se halus taas ”mama, can I hold you?” – syliin. K nakkas ensin kengät ja sit sukat perässä jonnekin nurkkaan ja otti ilon irti alusta loppuun. Joka tapauksessa ilman MOPSia me ei oltais tännekään koskaan löydetty.

Lounasta syötiin Whole Foodsissa... Kaakaota ja mustikka muffinsit – tosin ne muffinsit ei nyt ehkä vastaa normimielikuvaa muffareista (täysjyvävehnää, vehnän alkioita, kauraa, splettiä, leseitä, rusinoita, ananasta, mustikoita, hunajaa) – mulle L:n inhoamaa jyväsalaattia ja kahvi. Lopputulemana mä söin salaatin ja yhden muffarin ja pojat joi kaakaonsa.

Kipeät vatsalihakset muistuttaa fyssariystävän neuvomista jumppaohjeista ja mä haaveilen pyykkilautavatsasta. Montako kertaa se lankku pitää tehdä, jotta mulla on lankku? Kaksi? Kolme? Tosiasiassa toi patonki – vatsalihasten välissä, siis siinä keskellä on noin viiden sentin rako - tosta mihinkään lähde ilman puukkoa ja eiköhän se venynyt röllykkäkin siihen jää. Ja aikka ihmeitä tapahtuis ja röllykkä ja patonki vaihtyis pyykkilautaan on se iho kuitenkin noin tsiljoonalla raskausarvella ja siihen päälle vielä ne kuusi vai seitsemän kirurgin tekemää. Kiitollinen olen kuitenkin siitä et nyt uskallan vihdoinkin treenata niitä kuihtuneita lihaksia ja vähän huoltaa tätä korsettia.

mekko - Madewell, farkut - Eddie Bauer

Kotona meitä odotti kaksi pakettia vaatteita. Yksi M:lle ja se isompi jannuille... shortseja ja lyhythihaisia... mä haaveilen kohotetusta kasvimaasta – sellainen puulaatikko – ja salaatti ja tomaatti ja kurpitsapenkistä. Aurinkoinen sää tekee ihmiselle ihmeitä.

Boden