Siirry pääsisältöön

nilviäisiä ja tulppaaneja


Lomaelämä on pysähtynyttä, pysähtyneisyys tekee välillä hyvää etenkin kun se on vapaaehtoista. Edelleen M tekee tossa vieressä koulutehtäviään – isot ja pienet kirjaimet, aakkoset, ennen ja jälkeen ja välissä ja... – ja välillä värittää kuin rentoutuakseen haastellisempien tehtävien välissä. Pojat katsoo samaa leffaa kuin eilenkin ja mä oon yöpaidassa tässä koneen ääressä. Välillä ne tappelee ja sit ne riehuu ja sit ne rauhoittuu taas katsomaan elokuvaa. Päiväni Murmelina siis. Ero eiliseen on jättiläismäinen mustelma mun käsivarressa ja se et kohta lähdetään lounaalle M:n koulukaverin kanssa ja lastenmuseoon.

...perhanan typo - en jaksa korjata, sori!


Huomenna Suomikouluun sijaistamaan Taideopea ja mun ryhmässä on oma sijaisensa. Taideope on myös Kanteleope, mä rupesin eilen illalla sängyssä miettimään et musta ei kyllä ole kanteleopeksi. Ei edes Kanteleopen sijaiseksi. Mun taidoilla osaan opettaa lapset soittamaan Ukko-Nooan pianolla, yhdellä sormella. Mä oletan ja toivon ettei kukaan oletakaan mun sijaistavan myös Kanteleopea. En tullut kysyneeksi.

Mustelma on komea ja ah, niin kipeä. Se tuli kun K heilahti ja meinas pudota mun sylistä ja mä tietysti pelastin ja huitaisin käteni siinä hötäkässä tuolin selkänojan kulmaan. Kun syö rotanmyrkkyä se verenvuoto siellä kudoksissa ei sit lopukaan ihan heti vaan vuotaa ja vuotaa ja vuotaa... auts.


Eilen tarjoilin L:lle romanttiseksi illalliseksi nilviäisiä, Mummia - ei dödöä ja tuoretta leipää. Vastoin yleistä kuvitelmaa Valentinena ei ostella timantteja vaimolle ja mennä pakon edessä ravintolaan syömään hienosti. Tai siis ainakaan mun ystäväpiirissä tai L:n työkavereitten parissa. Ehkä joku, ehkä jossakin. No, joku L:n työkaveri oli kyllä viemässä vaimonsa kuuntelemaan eroottisia runoja, mä olisin ehkä ollut hämmentynyt jos L olis hankkinut liput moiseen. Useimmat ostaa vaimolle kukkia ja/tai suklaata ja sit syödään hyvin - kotona. Mä sain kolmekymmentä valkoista tulppaania ja L etanoita ja kalasäilykkeitä.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...