Siirry pääsisältöön

nilviäisiä ja tulppaaneja


Lomaelämä on pysähtynyttä, pysähtyneisyys tekee välillä hyvää etenkin kun se on vapaaehtoista. Edelleen M tekee tossa vieressä koulutehtäviään – isot ja pienet kirjaimet, aakkoset, ennen ja jälkeen ja välissä ja... – ja välillä värittää kuin rentoutuakseen haastellisempien tehtävien välissä. Pojat katsoo samaa leffaa kuin eilenkin ja mä oon yöpaidassa tässä koneen ääressä. Välillä ne tappelee ja sit ne riehuu ja sit ne rauhoittuu taas katsomaan elokuvaa. Päiväni Murmelina siis. Ero eiliseen on jättiläismäinen mustelma mun käsivarressa ja se et kohta lähdetään lounaalle M:n koulukaverin kanssa ja lastenmuseoon.

...perhanan typo - en jaksa korjata, sori!


Huomenna Suomikouluun sijaistamaan Taideopea ja mun ryhmässä on oma sijaisensa. Taideope on myös Kanteleope, mä rupesin eilen illalla sängyssä miettimään et musta ei kyllä ole kanteleopeksi. Ei edes Kanteleopen sijaiseksi. Mun taidoilla osaan opettaa lapset soittamaan Ukko-Nooan pianolla, yhdellä sormella. Mä oletan ja toivon ettei kukaan oletakaan mun sijaistavan myös Kanteleopea. En tullut kysyneeksi.

Mustelma on komea ja ah, niin kipeä. Se tuli kun K heilahti ja meinas pudota mun sylistä ja mä tietysti pelastin ja huitaisin käteni siinä hötäkässä tuolin selkänojan kulmaan. Kun syö rotanmyrkkyä se verenvuoto siellä kudoksissa ei sit lopukaan ihan heti vaan vuotaa ja vuotaa ja vuotaa... auts.


Eilen tarjoilin L:lle romanttiseksi illalliseksi nilviäisiä, Mummia - ei dödöä ja tuoretta leipää. Vastoin yleistä kuvitelmaa Valentinena ei ostella timantteja vaimolle ja mennä pakon edessä ravintolaan syömään hienosti. Tai siis ainakaan mun ystäväpiirissä tai L:n työkavereitten parissa. Ehkä joku, ehkä jossakin. No, joku L:n työkaveri oli kyllä viemässä vaimonsa kuuntelemaan eroottisia runoja, mä olisin ehkä ollut hämmentynyt jos L olis hankkinut liput moiseen. Useimmat ostaa vaimolle kukkia ja/tai suklaata ja sit syödään hyvin - kotona. Mä sain kolmekymmentä valkoista tulppaania ja L etanoita ja kalasäilykkeitä.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...