Siirry pääsisältöön

pienellä ikäerolla


Mä kuulin sen taas, ja jokainen kerta se nyppii ihan yhtä paljon. Omaa pienuuttako? Varmaan. Silti se nyppii ja ärsyttää ja tässä kohdassa oon NIIN pieni.

- onks ne kaksoset?
- on
- mun lapset syntyi pienellä ikäerolla ja mä tiedän minkälaista on kun on kaksoset.

...oon hiljaa. En jaksa sanoa mitään. Olis epäkohteliasta sanoa että et tiedä. Et todellakaan tiedä. Sulla ei ole aavistustakaan. Hymyilen ja nyökkään ja jatkan matkaa.

Mä luulen et me ollaan voiton puolella kun  ne kohta täyttää kolme. Me ollaan onnekkaita kun ne on aina olleet hyviä nukkujia. Silti ne ei edelleenkään ole kaksi lasta pienellä ikäerolla. Ne ON kaksoset. Leikkikaksosia ei ole olemassakaan. On kaksosia ja sit on sisaruksia pienellä ikäerolla.

- näitä aina luullaan kaksosiks kun ne on niin pienellä ikäerolla.
- ai. Näitä aina luullaan sisaruksiks pienellä ikäerolla vaikka ne onkin kaksoset.

En tiedä minkälaista on kun on sisarukset pienellä ikäerolla. Olisin tiennyt jos T olisi saanut elää, M ja T olis olleet noin 18kk:n ikäerolla. Nyt tiedän minkälaista on, kun on kaksoset. Tiedän minkälaista on kun on kaksoset ja niillä 2v 1kk vanhempi isosisarus. Mulla ei ole aavistustakaan minkälaista olis jos nää olis kolmoset. Ei vaikka mulla on kolme kohtuullisen pientä lasta. Eilen multa kysyttiin et onko O ja M kaksoset. Mietin et onko kysyjä ääliö.


Kommentit

  1. Mulla on lapset, jotka on pienellä ikäerolla, enkä hetkeäkään kuvittele tietäväni millaista on, jos olisi kaksoset. Huh, osaan kuvitella - EHKÄ - mutta en todellakaan tiedä.
    Tiedän, millaista on, kun on vastasyntynyt ja ei-vielä-kävelevä esikoinen. Tiedän, millaista on olla viimeisillään raskaana kohtuullisen vilkkaan noin-yksivuotiaan kanssa (joka ei vielä kävele). Ja tiedän, millaista on elää yli kaksi vuotta ollen melkein jatkuvasti joko raskaana tai imettävänä.

    Mutta EN tiedä, millaista olisi, jos olisi kaksoset.
    Hattua nostan - tällä omalla kokemuksella - kaikkien monikoiden vanhemmille. Olette superihmisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei me olla super ja siks kai SE siihen otsaan kasvaakin, ja haasteensa on myös siinä pienessä ikäerossa :)

      Poista
    2. Tällaisen yksiköidenkin kanssa pelihousujaan repivän ja ranteitaan vanupuikolla nirhivän silmissä ootte super. Kun sitä voi välillä aina kuvitella, että mitä olis jos noita olis kaks. Siis ihan kumpaa vaan noista. Oh me, oh my.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...