kirahvi

Mitäs me tänään sit saatiin aikaan?  Ainakin O valmisti lasten päivällisen – juustomunakkaan – käytännössä ihan itsekseen samalla kun mä ompelin M:lle keijukaissiipiä ja ohjeistin. Hyvin sujui ja jannu oli polleena. Tais se pikkasen käräyttää sormiakin muttei itkenyt, kova kundi – vaikka kyllä meillä saa itkeä, isot ja pienet, tytöt ja pojat.

Me käytiin ostamassa tarvikkeet niihin siipiin O:n fyssarin aikana ja samalla keittiön ruokakomeron seppeleeseen uusi - keväisempi – nauha. Autossa K lauloi ja jammas korkeelta ja kovaa Cars sountrackin mukana ja oli kieltämättä aika syötävän makee... ehkä siitä tulee rokkari.

Samainen lapsi narahti taas kerran fysioterapian testeissä ja just niistä asioista joita odotinkin... lihaksiston toispuoleisuus, portaat, käveleminen ja ja juoksu. Palloa se osaa jo potkia, heittää ja vierittää. Toimintaterapeutti kyseli koska se tulee takaisin ja perustuen aamun elämykseen koirapuistossa totesin et heti kun löytyy aika ennen tai jälkeen fysioterapian. O keskittyi siellä koirapuistossa pyytämään syliin, eikä olis kävellyt yhtään mihinkään koska siellä oli puuhaketta ja se näytti ja/tai tuntui pahalta.

K lensi kolmesti kaaressa ulos keittiöstä, joutui kertaalleen jäähylle yleisestä huonosta käytöksestä ja O kostutti meidän patjan, lakanat ja L:n peiton lakanoineen päiväunillaan... tietenkin just nyt, kun vasta otin meidän sängystä sen hiostavan pissalakanan pois. Nyt imeytän pojan pissoja ruokasoodalla ja samalla pyykkään untuvapeittoa ja lakanoita.

Just nyt, mä odotan sitä illan kokousta lähinnä päästäkseni takaisin kotiin ja syömään. Tavoitteena on pysyä kovana ja tuijottaa kattoon aina kun tarvitaan vapaaehtoistyövoimaa johonkin sellaiseen mihin mulla ei kuitenkaan ihan aikuisten oikeesti oo aikaa ja josta saan vatsahaavan. Ai niin, lääkäri soitti ja haluaa laittaa mut keliakiatesteihin. Pojat ”nukkuu” eli bilettää yläkerrassa ja M piirtää – tuntemattomasta syystä – sarjassa kirahveja. Kirahvien sarjatuotanto alkoi eilen.