Siirry pääsisältöön

yöpaita ja sydänkeksit


All done. Kortit tehty, vaaleanpunaiset pikkuleivät leivottu, suomikoulut suunniteltu... next step. Lasi punkkua ja ruuanlaittoon – meille aikuisille.


Mutta tälle mun kotieleganssille pitäis kyllä totisesti tehdä jotakin. Toi yöpaita satavuotiaan ja rikkinäisen fliseen alla on fliseen lailla kauniisti sanottuna iäkäs. Muistoarvoa sillä kyllä on, koska käytin sitä ollessani sairaalassa vuodelevossa ennen poikien syntymää. L oli ostanut mulle ekan käteenosuneen ja mahdollisimman edullisen Targetista ihan vaan sairaalakäyttöön. Pyysin ettei osta mitään hienoo sinne.Montakohan kertaa sen on katunut ostostaan kun se on vaan edelleenkin käytössä.



Jannut lähdössä kyläilemään Taideopelle. K:n housut - Gap, aluspaita - Marimekko, T-paita - Peek, tennarit - Vans. O:lla tennarit - Vans, aluspaita - Next ja loput releet - Peek. Pienestä sateesta huolimatta jätettiin takit kotiin.


M sai Valentinen kortit valmiiksi. Muylle jäi pussien kiinniteippaaminen ja rusetit. Opettajien pusseihin sujautin Starbucksin lahjakortin kun ajattelin ettei ne ehkä noista lasten rakastamista kultakaloista niin perusta.





Tää keksiurakka meni yllättävän kevyellä efortilla. M teki ja mä toimin lähinnä assarina ja monotoimikoneen käyttäjänä. Itse se mittas ja leikkas ja sekoitti ja rikkoi munat ja... Yhteensä 24 kaunista vaaleanpunaista sydäntä ja yks pellillinen vähän turhan paahtuneita, olisko ne sit roihuavia sydämiä. Itselleen iltapalaksi M taiteili vielä piparipojan ja söi sen melkein suoraan uunista.

Huomenna juhlitaan koulussa.







Kommentit

  1. <3 Hyvää ystävänpäivää ihanainen <3

    Ihanat kultakalamaljat ja mahtavia keksejä. Laita ohjekin tänne, kun olisi kiva tehdän vaikka neidin synttäreille. Ihanaa panostusta. Meitsi vei tarhantädeille tulppaaneita ja duuniin suklaasydämiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ystävänpäivää myös sinne <3 Saanko laittaa englanniksi? Mitat voi nopsaan kääntää kyllä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...