Ulkona on
kaatosade mut ei haittaa. Me lähdetään tänään lastenmuseoon ja vietetään siellä
koko päivä. Jostakin löysin itsestäni sen supermutsin ja tarjoilin aamiaiseksi
pannareita ja munakokkelia ja mansikoita, ja vielä kermavaahdot pannareille.
Eväslaukkuun tuli pakattua voileipiä, jugurttia, juustoa, rusinoita,
mansikoita, viinirypäleitä, keksejä, hedelmänahkaa... ehkä niillä yhden päivän
pärjää. Mulla on niin sanotusti high hopes tän päivän suhteen ja tosisesti
toivon ettei se kadu just siihen – mun oletukseen siitä et tänään kaikilla on
kivaa.
Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja. Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Nams. Ihana päivä ja ihana supermutsi<3<3<3
VastaaPoista