Siirry pääsisältöön

työ


Aika palata takas arkisempiin asioihin. Avasin pojille telkkarin ja laitoin Puuha Peten pyörimään. Mietin uskallanko juoda vielä kolmannen kupin kahvia... taidan ottaa teetä.

M:lla on tänään vikat verikokeet seurantakäynti ortopedillä. Pitäkäähän peukkuja ettei niitä antibiootteja tartte aloittaa uudestaan. L lupas ottaa K:n toimistolle ja me mennään M:n ja O:n kanssa kolmistaan. Eka aika on kolmelta, toinen kymmenen vaille neljä... parhaimmillaankin ollaan siis toista tuntia siellä lääkärissä.

Kaiken Jeesuksen ja filosofian jälkeen tuntuu et meidän elämä on tavallista ja tylsää. Sitähän tässä on toisaalta toivottukin, tavallista ja tylsää. M on koulussa. Pojat katsoo Tuomasveturia vielä hetken. Kohta tulee Kummitäti K ja mun Kummilapseni leikkimään ja kahvittelemaan ja juoruilemaan. Päivä on väljä ja sen lääkärin lisäksi mun suurin tavoite on tyhjentää tiskikone. Ruokaakin tulin eilen laittaneeksi kahdelle päivälle. Just nyt mun työ tuntuu ihan hillittömän helpolta. Iltapäivällä tai ehkä jo vartin päästä saatan ajatella toisin.

Eilen aamulla, käyttäessäni Koiraa pakollisella aamupuskalla huomasin ajattelevani miten ihanaa olis mennä töihin. Jättää lapset lastenhoitajalle, hypätä autoon, ajaa aamuruuhkassa työpaikalle, ottaa siellä kuppi kahvia ja ryhtyä hommiin. Jossakin välissä istahtaa pikaiselle lounaalle, puhua aikuisten kanssa ja tehdä aikuisten asioita. Se mikä tästä kuvitelmasta jäi puuttumaan olis se työssäkäyvän äidin elämän hillitön kahtiajakoisuus – kun aina pitäis olla siellä missä ei ole, ja se että ne aamut ja illat olis yhtä hösistä ja hässäkkää ja... yhtä kitinää ne on nyt jo. Oonhan mä ennenkin sillä ajatuksella leikkinyt, mutta nyt musta tuntuu ekaa kertaa et ihan oikeesti olisin henkisesti valmis.

Mä muistan silloin kun M oli vauva, L sanoi mulle ettei aio puhua mulle töihinpaluusta kun tietää et se tapahtuu itsestään. Mä loukkaannuin. Musta tuntui et se painosti mua töihin jotenkin kieroutuneen käänteisellä tavalla, pelkäsin etten haluakaan mennä töihin – ikinä. Nyt mä tajuun et se oli oikeessa. Ensi vuonna pojat aloittaa esikoulun. Sit on toka esikouluvuosi ja sit se eka kouluvuosi – K. Tuntuu hurjalta ajatella et ensi syksynä on aamuja joina mulla ei ole yhtään lasta – oikeesti, hurjalta. Viisi vuotta, mulla on aina ollut ainakin yksi. Syksyllä 2016 mä olen taas vapaa. Vapaa kouluun ja töihin. En mä uraa halua luoda, en edes oravanpyörää, mutta haluan töihin ja tehdä työtä. Oman osan elämää, vähän rahaa perheen humputuksiin tai lasten harrastuksiin tai vaikka lomaan.

Siihen saakka tää on mun työ. M sanoi mulle lauantaina kun lähdin Suomikouluun ja sanoin lähteväni töihin et miten mä voin mennä toisiin töihin kun mulla on töitä jo täällä kotona – M ja K ja O. Vielä muutama vuosi pitää kyspyä ja kypsytellä.

Kun muut syö aamiaisensa  - tai eihän ne mitään syö - K rakentaa omastaan tornin...
lautanen-mustikkakulho-omenamehu (täynnä)-jugurtti. Ehkä siitä tulee arkkitehti.

L maalas meidän Petterin ritilän kultaiseksi. (Heater = Peter)
Sivuhuomautuksena todettakoon että ton ritilän takana oli liuta varoituksia...
muun muassa "älä käynnistä jos ritilä on pölyinen"

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää