Siirry pääsisältöön

reset - lapselle vai äidille?


Mä haluan jäsenyyden sinne lastenmuseoon! Meillä oli ihan sikakivaa. Sikakivaa huolimatta siitä et hukkasin K:n ainakin kymmenen kertaa sinä aikana kun oltiin siellä. Nyt oon poikki. Toisaalta K on karannut tai kadonnut aina kun silmä välttää siitä saakka kun oppi kävelemään eli noin 21kk:n ajan.

Ennen museota käytiin ostamassa M:lle uusia tusseja ja hiuslenksuja. Mukaan tarttui myös kaikumikrofonit kaikille kun ne maksoi vaan taalan.


Lastenmuseossa pääsi kokeilemaan talonrakennusta.

...ja tekemään hammastahnaa.


R:n äidin S:n kanssa puhuttiin näistä meidän erilaisista ja vuodatin sille isolla kädellä tätä elämää K:n kanssa kun se karkailee ja katoaa ja on K – kävelevä onnettomuus kahdella jalalla. M on aina ollut omalla tavallaan pomminvarma ja ihan super ennakoitava. M:n kanssa mä voin ihan tuhannella luottaa et se ei käynnistä autoa jäädessään autoon tai tyhjennä lääkepurkkia tai syö pesuaineita tai ota veistä ilman lupaa tai... K:hon en luota hetkeäkään. En missään, en koskaan. Se ei vaan tule ajatelleeksi, siinä missä M noudattaa sääntöjä kirjaimellisesti ja ajattelee liiankin kanssa, K ei pysähdy funtsimaan koskaan. S antoi mulle idean. Koska ne loputtomat jäähyt ei johda mihinkään muuhun kuin siihen et mä en kurista omaa lastani – hyvä asia sinällään – me taidetaan kokeilla jäähyjen sijaan ”reset” systeemiä ja siinä sen sijaan et lapsi kannetaan korvista jäähylle se ottaa itse kymmenen sekunnin hengähdystauon ja ennen kuin se on sen taukonsa ottanut se ei saa huomiota lainkaan. Meidän huomionnälkäisillä lapsosilla tässä saattaa olla avain onneen, tai ainakin helpotus. Siis tää ”reset” yhdistettynä mun vanhaan salarakkaaseen ”Love & Logic”:iin.



Huomenna puntaroin kilpailuvoittajan – kuka saa amerikkapaketin – ja sit pitäis vielä päättää mitä sinne pakettiin laitetaan. Helpointa olis pakata vaan tavanomaista americanaa; maapähkinävoita, oreokeksejä, maapähkinävoisuklaa... mä kuitenkin haluun laittaa matkaan jotakin vähän mulle aidonpaa. No, maapähkinävoita meillä menee kilokaupalla mut se on painavaa. Aitoja Oreoita me ei syödä koskaan ne kun sisältää kaikkee ei niin kivaa ja se maapähkinävoisuklaakin on oikeesti hyvää, mut sen makuun oppiminen vie aikaa. 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...