Siirry pääsisältöön

onnellisuusteorioita


Mulla on naamiksessa tuttava – siis oikeesti ihminen joka hädin tuskin ylettää edes tähän tuttavakategoriaan – se on koira-aktivisti. Jokainen päivä se postaa kuvia kärsivistä koirista, kotia etsivistä koirista, lopetettavista koirista, rääkätyistä koirista. Maailma on julma. Ihminen on ihan käsittämättömän julma. Jokaisen kuvan kohdalla otan Koiran syliin ja rutistan sitä, rakastan vähän lisää ja olen onnellinen siitä että se on tässä lähellä. Haluaisin pelastaa kaikki ne muut koirat. En voi. Yritän olla katsomatta niitä kuvia. En osaa.  Mietin minkälainen ihminen jättää koiransa ystävälleen ja sanoo tulevansa hakemaan eikä koskaan tule? Minkälainen ihminen muutaa ja jättää koiran tyhjään asuntoon? Se ahdistaa mua. Yritän keskittyä siihen yhteen Koiraan josta saan pitää huolta ja jonka voin tehdä onnelliseksi.

***

Kodin Kuvalehdessä oli kolumni onnellisuudesta tai oikeastaan onnellisuuden esteistä. Siitä kuinka ihmisellä on taipumus uskoa että kaikki muut on jotenkin onnellisempia kuin se itse. Tunnustan. Usein tuntuu siltä et kaikille muille elämä on jotenkin helpompaa ja onnellisempaa eikä se varmasti ole. Ne muut varmaan ajattelee samaa musta. Tosin mun on myönnettävä että mä olen onnellinen. Just tässä, just nyt. Kahden kriisin välisessä suvannossa, kahvikuppini kanssa. Kriisit voi olla aamuvarhaisella kateissa ollut Buzz Lightyear ja kohta noi kaks taas mättää toisiaan neniin tuolla olkkarissa. Tai se voi olla isommassa mittakaavassa... matka veritulpasta M:n lonkkaan ja M:n lonkasta taas johonkin seuraavaan. Mutta just nyt, just tässä on hyvä.  Haluan lisää ja enemmän. En tarvitse mitään.

***

En osaa auttaa M:aa. Sitä ahdistaa joku. Kaikki on huonosti ja väärin. Se tarvitsee mua taas potenssiin sata ja muutaman sekunnin viivästys aiheuttaa lohduttoman itkun tai pyhän raivon. On taas rankkaa olla sen vanhempi. Mikään ei riitä. Mikään ei ole tarpeeksi. L on sitä mieltä että se on ainakin osittain K. Se että K:lla on huono olla. Se että se kiukkuaa ja raivoaa ja häiriköi. Mua hirvittää viedä se sinne M:n juhliin kun tiedän et se repii kaiken, heittelee, kiipeilee, sotkee, riehuu, huutaa... Samalla mietin et oonko oikeesti näin kädetön vanhempana. Niin kädetön etten vaan kestä pientä vilkasta poikaa. Moni tuntuu olevan sitä mieltä, niistä monesta meidän perhe on vaan ne ainoot jotka elää sen lapsen kanssa.

***

Me asutaan kauniissa kaupungissa (kuva ei siis todellakaan ole mun vaan ton vasemmassa laidassa olevan sivuston)

Kommentit

  1. Mä oon sun blogin säännöllinen lukija, tätä lukee vähän lun kirjaa. Oottaa jatko-osaa. Täällä Suomessa oli jokunen päivä sitten juttua mitä lapsestaan on hyvä julkaista esim fb:ssä. Sä tuot sun tuntoja aika perinpohjin esiin täällä, niin ootko ajatellut mitä sun lapset niistä ajattelee jos joskus lukevat näitä?

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Varmaan luit jo sen vastuksen sun kysymykseen. Oon ajatellut asiaa ja mielellÄni haluisinkin että lukevat, sit joskus. Niin ei vaan taida tän kielipuolitilanteen kanssa tapahtua.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...