Siirry pääsisältöön

uusi lomatalo?


Lauantaiaamu. Lapset sai yhdet muropatukat pahimpaan nälkäänsä jotta jaksavat odottaa niitä luvattuja sydänpannareitaan.

Asioilla on taipumus järjestyä – tavalla tai toisella ja harvemmin niin kuin itse on parhaaksi ajatellut. Tästä kirjoitin viimeksi eilen. Viikolla selvis ettei Lomataloa enää ole meidän perheelle vaan se on kaupallistettu ja siten viety meidän ulottumattomiin. Sitä surtiin ja mä kiukuttelin ja surin, ja samalla yritettiin kuumeisesti miettiä L:n kanssa miten me ratkaistaan tää yhtälö jossa meidän pitää löytää automatkan päästä paikka viisihenkiselle perheelle – ei vaikeeta sinällään, mutta vaikeeta siitä tekee M. Se että sen paikan pitäis saman tein olla sellainen jossa voidaan jatkossakin käydä kohtuullisen pomminvarmasti, tehdä siitä se Uusi Lomatalo ja vielä sellaiseen hintaan joka meidän on mahdollista maksaa.

Aikamme rannikkoa googlailtuamme todettiin ettei se ole meidän paikka. Tarjolla meidän rahoilla ”vain” hotelleja ja motelleja ja viisi henkeä yhdessä huoneessa ei nyt vaan oikein toimi M:n kanssa. Katse suuntatui siis seuraavaksi vuorten tuolle puolen. Lake Chelan on lomaparatiisi jossa keskimäärin paistaa aurinko. Kesällä siellä on kuumaa ja aurinkoista ja näin keväisin lämmintä ja aurinkoista. Mitä maksaa? Mihin mennä? Löytyykö talo? Löytyiskö asunto? Löytyikö jotakin johon vois sit mennä uudestaankin? Montako yötä voitais olla? Laitoin viestiä tuttavalle joka valokuvista päätellen käy siellä usein perheensä kanssa. Kysyin neuvoa ja tänä aamuna sain vastauksen...

Heillä on siellä lomatalo. Siis heidän oma lomatalo jota vuokraavat kesäisin isolla rahalla. Näin keväällä ja talvella ja syksyllä kun on hiljaista me voidaan heidän puolestaan kuulemma käydä siellä pelkällä siivousmaksulla. Taidettiin siis löytää se meidän Uusi Lomatalo. Meri on aina meri, mutta kyllähän tää nyt aika täydelliseltä kuulostaa. Huhtikuussa mennään kokeilemaan.

Nyt on menossa kampanja jolla käännetään M:n pää. Eka kommentti oli "Noooo. I wanna go to my Lomatalo at the beach"





Tunnisteet:

Kommentit

  1. Sussu23. helmikuuta 2013 klo 8.44

    Ihanaa! Olen huippuiloinen teidän puolesta! Paikka näyttää tosi kivalta.

    VastaaPoista
  2. sanna24. helmikuuta 2013 klo 4.59

    Hienolta näyttää. Olette kyllä ansainneet ihania uutisia. Tsemppiä neitosen totutteluun. Voiskohan tuolta löytyä joku "aarre", jota yhdessä etsisitte. Siellä olisi sitten kivoja juttuja koko perheelle?

    Mä muistan aikoinaan kun mun isovanhemmat myi "meidän" mökin sillä aikaa kun oltiin etelänlomalla. Jotenkin vieläkin on karu fiilis, kun ajaa paikan ohi. Se oli lapsuuden paratiisi, mutta onneksi vanhemmat löysivät saman järven rannalta oman mökkinsä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää