Siirry pääsisältöön

Claire

1978, 1979, 1990, 1992, 1993, 1995, 1997, 2002, 2003, 2008, 2009, 2010, 2013... siinä niitä on, vuosia joina on tapahtunut jotakin mainitsemisen arvoista... siis sellaista jota voi pitkälläkin juoksulla muistaa ja ajatella että se ehkä jotenkin muutti elämän kulkusuuntaa, päätti- tai aloitti ajanjakson, tai oli jotenkin edes mainitsemisen arvoista.

1978 ala-aste alkaa.

1979 mutsi ja faija eroaa, me muutetaan muualle ja mä käyn julkisilla – no sporalla – koulussa... näin 2013 vinkkelistä katsottuna tuntuu aika hurjalle, että ihan itsekseni seikkailin koulumatkani jo 7-vuotiaana. Oon monesti miettinyt että oliko maailma oikeasti silloin niin paljon pienempi ja turvallisempi vai eikö sitä vaan osattu etukäteen miettiä mitä kaikkea olis voinut tapahtua...

1990 kirjoitan ylioppilaaksi, menen töihin. Musta tulee kirjakauppias.

1992 haen ja pääsen opiskelemaan lastentarhanopettajaksi.

1993 yks L muuttaa mun elämän heinäkuussa... elokuussa me asuttiin jo yhdessä.

1995 joulukuussa L kosii. Siitä tulee tänään 18-vuotta!!!!! Silloin tuntui että oltiin ehditty seurustella jo ikuisuus... 2013 vinkkelistä sehän oli ihan heti.

1997 kesäkuussa me mentiin naimisiin suurin ja juhlallisin menoin... No ei oikeastaan. Meidän häät oli melko pienet ja intiimit.

2002 joulukuussa, niin siis päivälleen 11-vuotta sitten me seistiin aamuvarhaisella lentokentällä muutaman matkalaukun, yhden koiranpennun ja kahden kissan kanssa... matkalla kohti suurta tuntematonta.

2003 kesällä mä saan työluvan ja aloitan samana päivänä työt.

2008 huhtikuussa M syntyy.

2009 kesäkuussa T kuolee. Syksyllä meistä tulee amerikkalaisia.

2010 kesäkuussa pojat syntyy ja muutamaa päivää myöhemmin me muutetaan meidän omaan taloon.

2013 alan kampeamaan omaa tilaa itselleni ja valmistun lähihoitajaksi. Lauantaina voi toivottavasti korkata pullon kuohuvaa... huomenna ajattelin skoolata synttäreille.

Mä ajattelin et tästä tulis vaan lista vuosista ja muistoista... huomaan kuitenkin kirjoittaessani että kesäkuun lisäksi joulukuu on sangen tapahtumarikas. Huvittavinta on etten oo tätä aiemmin tajunnut ollenkaan. 


Eilen L antoi mulle vuosisadan synttärilahjan... ”Claire” oli odottamassa kun tultiin M:n kanssa kotiin klinikalta. Kaks päivää etuajassa joo, koska a) Claire ei olis mahtunut L:n autoon ja se ajoi eilen mun autolla koska jannut oli sen kyydissä b) Claire olis ollut hankalaa tai liki mahdotonta kätkeä ja c) jannut olis kuitenkin paljastaneet yllärin. Claire on I-H-A-N-A!!!! Katsokaa nyt! Tässä on Claire:


Tonttukin kävi koklaamassa





Kommentit

  1. Onnea etukateen! Ja odotan kuvia itsestasi ajamassa hienolla pyoralla, tietenkin henkeen sopivissa varusteissa ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana Claire ja onnittelut! <3

    Anna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...