Siirry pääsisältöön

jos sanani syön...

Sit jos mulla joskus on lapsia...
  • mä en ainakaan koskaan...
  • mun lapset ei ainakaan...

...jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön, ja sehän vei.

Eilen söin sanani ja seisoin jalkapallokentän laidalla ihailemassa omaa jälkikasvuani. Balettitunneilla oli selkeetä, että M:n tulevaisuus ei ole baletissa. Jalkapallokentällä oli yhtälailla nähtävissä että sen tulevaisuus saattaa hyvinkin olla jalkapalossa. Valmentaja kysyi meiltä että ihan oikeestiko se on aloittelija... Joo, ihan oikeesti. Mä näen jo tulevaisuuteni kentän laidalla ja viikonloput matseissa... inhoan pelkkää ajatustakin, edelleen ja yhtä syvästi kuin ennenkin.







Iltapäivällä me vaihdettiin korkeakulttuuriin. Kävin pikaisesti lukemassa edellisvuotisen kokemuksen pähkinänsärkijästä... nyt se tiesi mihin mennään, eikä jännittänyt. Se pysyi kyllä paikallaankin, mutta istui enimmäkseen mun sylissä. Ja supatti mun korvaan kysymyksiä ja rakkaudentunnustuksia läpi esityksen.


väliajalla me nähtiin miten lavasteet vaihdetaan, lumi lakaistaan pois ja näyttämö toimii



Vaikeuksia sille tuotti viime viikonloppuisen elokuvakokemuksen jälkeen ymmärtää, että ne on ihan oikeita ihmisiä ja ne esiintyy ihan oikeesti. Isompi asia oli yrittää selittää miksi napatanssijan napa saa näkyä, kun M on just saatu ymmärtämään että vaatteet olis hyvä pitää päällä ja paita alhaalla silloin kun ollaan ihmisten ilmoilla.

"oli ne sittenkin ihan oikeita"

esityksen jälkeen me käytiin pullakahvilla

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi8. joulukuuta 2013 klo 22.39

    Jee, jalkapallo on paras! :-) Juuri eilein seisoin 2*45 minuuttia tekonurmen laidalla katsomassa kun 14v poikani (ja joukkue, ja vastustajat) pelasivat. Pakkasta sellainen -5 ja vähän kyllä kauhulla katsoinmkun joiillakin pojilla ei ollut edes 'kalsareita' vaan pelkät shortsit. :-/ Että sellaista sitten teillekin tiedossa, tosin ehkä ei ihan niin extreme-oloissa? Kohta 9 vuotta me ollaan jo tätä harrastettu, pikkuvelikin (6v) samalla tiellä. Onnea kivan harrastuksen parissa! - LeenaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. joulukuuta 2013 klo 13.24

      Kiitos kannustuksesta LeenaK! Mä en vaan oo ihan varma onko musta tähän...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää