Siirry pääsisältöön

kahvia?

Mulla on edelleen elävä muistikuva mun ekasta käynnistä siinä kahvihelvetissä. Muistan miten kuuntelin jonottaessani muitten pitkiä tilauksia ja yritin kuumeisesti keksiä miten saan ihan tavallisen kahvin... lopulta nappasin siitä listalta sen latten ja toivoin säästyväni lisäkysymyksiltä. En säästynyt... minkä kokoinen? Kuinka monta shottia? Mitä maitoa? ...äääh, ihan sellainen tavallinen.

Sittemmin oon luopunut lattesta ja tilauskin on muotoutunut omakseen. Mun vakkari on ”12oz americano, 2 shots (3 pahana päivänä), w/room for cream” Joulun alla jos joskus herkuttelen saatan tilata ”12oz pumpkin spice latte with 1 pump and 2% milk with whip”.

Trendikäs hipster ei tosiaankaan käy Starbucksissa, eihän se käy Mäkkärissäkään. Trendikäs hipster tilaa kahvinsa mieluiten jostakin pikkukuppilasta jonka omistaja käy itse poimimassa kahvipapunsa jollakin luomufarmilla jossakin kaukana ja sen jälkeen omin pikkukätösin paahtaa ne omassa uunissaan. Hätätilassa trendikäs hipster ostaa kahvinsa Peet’s:tä tai Allegrosta, ei koskaan kaiken kansan pikakahvilasta jolla on autokaistakin.

Vuosien saatossa olen myös Seattlelaistunut ja juon kahvini mustana-maidolla-kylmänä-kuumana. Juon kahvini aamulla rauhassa pöydän ääressä, seuraavan matkamukista autossa. Juon kahvia koulussa, terapiassa, kirkossa, lääkärissä, teatterissa, elokuvissa, kaupassa, autossa, kylässä, puistossa, rannalla, lenkillä... istuen-seisten-kävellen. Kahvimuki kuuluu habitukseen siinä missä käsilaukku tai kännykäkin. Kertaakaan en istunut luennolla ilman kahvia enkä myöskään ole tainnut uskaltautua jumalanpalvelukseen ilman kahvimukillistani... ei siellä kyllä kovin usein näe muitakaan ilman kahvia. Kaikki juo kahvia kaikkialla. Se ei ole merkki siitä että olet epäkunnioittava tai kiireinen, se tarkoittaa että olet tullut viihtymään.




Aamukahvini juon kuitenkin isosta mukistani kotona, hyvänä aamuna rauhassa pöydän ääressä, kiireisempänä seisten ja siinä samalla paimentaen laumaani eteenpäin. Sunnuntaiaamun autuus on kahvirauhassa... monta kupillista, rauhassa, pöydän ääressä.


aamukahvilla Koiran kanssa

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää