Siirry pääsisältöön

kahvia?

Mulla on edelleen elävä muistikuva mun ekasta käynnistä siinä kahvihelvetissä. Muistan miten kuuntelin jonottaessani muitten pitkiä tilauksia ja yritin kuumeisesti keksiä miten saan ihan tavallisen kahvin... lopulta nappasin siitä listalta sen latten ja toivoin säästyväni lisäkysymyksiltä. En säästynyt... minkä kokoinen? Kuinka monta shottia? Mitä maitoa? ...äääh, ihan sellainen tavallinen.

Sittemmin oon luopunut lattesta ja tilauskin on muotoutunut omakseen. Mun vakkari on ”12oz americano, 2 shots (3 pahana päivänä), w/room for cream” Joulun alla jos joskus herkuttelen saatan tilata ”12oz pumpkin spice latte with 1 pump and 2% milk with whip”.

Trendikäs hipster ei tosiaankaan käy Starbucksissa, eihän se käy Mäkkärissäkään. Trendikäs hipster tilaa kahvinsa mieluiten jostakin pikkukuppilasta jonka omistaja käy itse poimimassa kahvipapunsa jollakin luomufarmilla jossakin kaukana ja sen jälkeen omin pikkukätösin paahtaa ne omassa uunissaan. Hätätilassa trendikäs hipster ostaa kahvinsa Peet’s:tä tai Allegrosta, ei koskaan kaiken kansan pikakahvilasta jolla on autokaistakin.

Vuosien saatossa olen myös Seattlelaistunut ja juon kahvini mustana-maidolla-kylmänä-kuumana. Juon kahvini aamulla rauhassa pöydän ääressä, seuraavan matkamukista autossa. Juon kahvia koulussa, terapiassa, kirkossa, lääkärissä, teatterissa, elokuvissa, kaupassa, autossa, kylässä, puistossa, rannalla, lenkillä... istuen-seisten-kävellen. Kahvimuki kuuluu habitukseen siinä missä käsilaukku tai kännykäkin. Kertaakaan en istunut luennolla ilman kahvia enkä myöskään ole tainnut uskaltautua jumalanpalvelukseen ilman kahvimukillistani... ei siellä kyllä kovin usein näe muitakaan ilman kahvia. Kaikki juo kahvia kaikkialla. Se ei ole merkki siitä että olet epäkunnioittava tai kiireinen, se tarkoittaa että olet tullut viihtymään.




Aamukahvini juon kuitenkin isosta mukistani kotona, hyvänä aamuna rauhassa pöydän ääressä, kiireisempänä seisten ja siinä samalla paimentaen laumaani eteenpäin. Sunnuntaiaamun autuus on kahvirauhassa... monta kupillista, rauhassa, pöydän ääressä.


aamukahvilla Koiran kanssa

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää