Siirry pääsisältöön

ohi on!

Joulun jälkimainingeissa... eilen ne kyllä tuntui enneminkin hyökyaalloilta M:n käsitellessä joulun kaaosta riehumalla, kiljumalla ja raivoamalla. Me L:n kanssa muisteltiin aikaa jolloin kaikki päivät oli niitä hyökyaaltoja ja oli ihan normaalia joutua laittamaan lapsi nukkumaan kirkuvana ja potkivana.

Joulu oli just sellainen satukirjojen joulu josta kaikki kai haaveilee, iloista ja onnellista, seesteistä ja ihanaa. Yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja yhdessä tekemistä. Lopulta ollaan myös siinä kohdassa elämää, missä lapset leikkii myös itsenäisesti uusilla leluillaan ja me vanhemmat saatiin myös nauttia joulustamme ilman jatkuvaa syöttämistä, vaipanvaihtoja, päiväunia ja itkua. M teki palapelejä ja palapelejä ja rakensi legoja, legoja ja legoja... O leikki junilla ja monster truckeillaan, se ei osaa päättää oliko joulun paras lahja se iso monster truck vai Brion metro. K – meidän Batman – nukkui batmanlego ja supersankarikirja kainalossaan...

katsokaa nyt tätä ihanaa <3



jopa Legot siemailee meillä viiniä

M teki L:lle koulussa lahjan

mun vika lahja, vai olisko K:n, tuli eilen postin mukana


Humanisti vei mut miettimään lapsuuden jouluja. Muistot lapsuudesta on hyviä ja vasta oma aikuisen ja vanhemman silmä näkee kiiltokuvan virheet, nojatuoliin sammuneen isäpuolen, kännissäautoilun, mutsin äärimmilleen viritetyn systeemin. Aikuisen ja sen vanhemman silmät saa miettimään  miksi mutsi empimättä pakkas meidät lapset rattijuopon kyytiin, miksi siihen meidän jouluun kuului se äänekäs hikka ja örinä sieltä tuolista... Miksi se joulu rakentamalla rakennettiin jonkinlaiseksi teatteriesitykseksi, jossa jokaisella oli oma roolinsa. Ei siinä mitään, hyvä näytelmä se oli. 

L on palannut töihin – tosin tohon kyökin pöydän toiselle puolelle - ja mä kärvistelen poskiontelo täynnä mätää, jouduin heittämään homeopatian sivummalle ja siirtymään tukevampaan tavaraan, siihen ihan vanhanaikaiseen antibioottikuuriin. Pakko oli eilen myöntyä ja raahautua lääkäriin...



Nyt on joulu siivottu pois ja katsetta käännetään kohti tulevaisuutta... reilun viikon päästä ollaan Floridassa, odotetulla kahden viikon lomalla. Edellisen kerran ollaan lennetty tän kolmikon kanssa keväällä 2011.

Kuluva vuosi käy pian vähiin ja tulee aika katsoa taaksepäin, miettiä mitä vuosi 2013 toi mukanaan ja vei mennessään.

joulun lähdettyä tunnelma on hetken aikaa ilmava




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R29. joulukuuta 2013 klo 22.46

    Meilläkin sai Joulukamat kyytiä heti Tapaninpäivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa30. joulukuuta 2013 klo 19.01

      Kyllähän se on niin et kun niitä on kuukauden katsellut, on aikakin siirtyä eteenpäin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää