Siirry pääsisältöön

satoja paloja

M oli reilusti alle vuodenvanha kun se oppi tekemään nuppipalapelejä... Kaksivuotiaana se teki jo ihan oikeita ja valitti tylsistymistä muskarissa kun siellä oli vaan niitä liian helppoja nupillisia. Kolmeen ikävuoteen mennessä se saattoi tehdä kymmeniä palapelejä peräjälkeen. Musta se oli hienoa. Merkki siitä että mun lapsi on älykäs. Myöhemmin ymmärsin että älykkyyden lisäksi sillä oli aivot, jotka toimii toisella tavalla... ei paremmin, ei huonommin – toisin. Se oli autisti ja palapelit toi turvaa ja järjestystä muuten niin sekavaan maailmaan.

Nyt M on viisi. Se tekee itsenäisesti 200 palan palapelin – tunnissa. Uskon että se tekis itsenäisesti 500 palan palapelin jos auttaisin sitä kääntämään palat ensin. Mun kanssa menis useamman tuhannen palan palapeli. Olen pohjattoman ylpeä, mun lapseni on älykäs, mun lapseni osaa. On se joo autistikin, mutta silti se osaa...


Pojat tekee edelleen nuppipalapelejä. Niillä ei ole hajuakaan siitä miten sellainen oikea palapeli tehdään. Pojat täyttää kesällä neljä.




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi13. joulukuuta 2013 klo 6.38

    Palapelit. <3 Olen iloinen, että M saa palapeleistä iloa. Palapeli on ihanan järkevä ”leikki”. Tai vapaa-ajan aktiviteetti. Siinä on selkeä tavoite ja (ehkä M:lläkin?) tietyt vaiheet, jotka suoritetaan. Itelläni oli lapsena iso loota täynnä eri palapelien paloja. Ensin ne piti lajitella omiin kasoihinsa, sitten koota sarjatyönä. Lopputuloksena lattia oli peittynyt palapeleihin. :D Lopuksi ne piti rikkoa takaisin laatikkoon. Sitä en usko, että yhdenkään palamäärä olisi sataa ylittänyt. :o Ekan viisisataseni kokosin ala-asteella, ja se oli silloinkin suuri saavutus. Hyvä, M! Älä suotta vähättele M:n kykyä.

    - As-tyttö

    VastaaPoista
  2. Anna R22. joulukuuta 2013 klo 21.32

    Meidänkään tytöt ei osaa palapelejä laisinkaan. Eli pojille löytyy kohtalotovereita.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi19. tammikuuta 2014 klo 15.08

    Tuntuu olevan aika yleistä palapeli-innostus autismissa. Minä tein myös isoja palapelejä pienestä asti. Kun näen kannen kuvan, niin palan kuva tavallaan nousee koholle kannen kuvasta ja sen paikka löytyy helposti. Ilman kantta täytyy paloja verrata toisiinsa, silloin voi kopioida kuvan aivoihin ja siirrellä sitä muiden palojen vieressä verraten ja katsoa tuleeko järkevän näköistä.
    Minulle opetettiin lapsena myös sosiaalisia taitoja palapelien avulla. Äiti istutti ison pelin ääreen ja keskusteltiin vaikka miten voi tutustua uuteen ihmiseen tai miksi toiset nauroivat minulle koulussa. Oli helpompi keskittyä kun sai käsille puuhaa ja ei tarvinnut katsoa kohti. Palapelejä kasattiin myös kaveriporukalla, mutta se oli vaikeaa kun muut tekivät väärin ja kaikkien piti istua niin lähekkäin :D.

    Jossu

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää