Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle. Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Nää "kuun eka"-setit on aivan ihania, kun näkee mitä kaikkea teidän päivään kuuluu. Ja toi peli on kyllä ihan mahtava, et haluaisi jotain täältä Suomesta, niin voitais vaihtaa paketteja ;) Täällä on samantapainen peli, mutta se on jotenkin tylsempi, ei ole värikuvia vaan joku mustavalkoinen noppa jne... Ihana joulukoti ja mahtava tuo tonttu :)
VastaaPoistaKiitos Sanna! Jouluksi ei ehdi, mutta voin varmaan tilata sulle tollaisen ja pistää L:n mukana Suomeen sit kun se on sinnepäin matkalla :)
PoistaJooooo. Ei ole kiire. Ihana olet <3
VastaaPoista