Siirry pääsisältöön

joulukuun eka kuvina

herään sunnuntaiaamuun viimeisenä Koiran kanssa


tuntia myöhemmin K oli avannut jokaisen luukun




Koira on mun seurana aamukahvilla





























ekan adventin kunniaksi ne sai pyhäkoulusta "snow cone" kupongit









me mennään M:n kanssa leffaan - tokaa kertaa ikinä


ennen leffaa me ehdittiin kahville

















lapsityövoima vastaa tiskarin tyhjentämisestä





panang curry




yllättäin sitä jopa syötiin



Koira tuli editoimaan kuvia mun kanssa


kolmikko kylvyssä, O tosin haluaa pois ammeesta...



Koiran kanssa iltakävelyllä pimeydessä

meidän talo

Koiran annos


M:n iltalääkkeet - melatoniini, ahdistuslääke ja hammasnamit

M tulee sittenkin vielä iltapalalle



...ja tekee vähän matikkaa

mä ostan itselleni lukemista

...ja surffaan Koiralle joululahjaa


M menee nukkumaan

ennen yläkertaan vetäytymisatä täytän joulukalenterin

otan oman rotanmyrkkyni

ja siirrän Tontun seuraavaan paikkaan... M:n sänkyyn nukkumaan


mun uus yöpaita tukee kirkon Kenian lähetystyötä



aika sammuttaa valot

Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna2. joulukuuta 2013 klo 13.11

    Nää "kuun eka"-setit on aivan ihania, kun näkee mitä kaikkea teidän päivään kuuluu. Ja toi peli on kyllä ihan mahtava, et haluaisi jotain täältä Suomesta, niin voitais vaihtaa paketteja ;) Täällä on samantapainen peli, mutta se on jotenkin tylsempi, ei ole värikuvia vaan joku mustavalkoinen noppa jne... Ihana joulukoti ja mahtava tuo tonttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa2. joulukuuta 2013 klo 19.24

      Kiitos Sanna! Jouluksi ei ehdi, mutta voin varmaan tilata sulle tollaisen ja pistää L:n mukana Suomeen sit kun se on sinnepäin matkalla :)

      Poista
  2. sanna3. joulukuuta 2013 klo 12.59

    Jooooo. Ei ole kiire. Ihana olet <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää