Siirry pääsisältöön

tylsiä tyyppejä

A: Mitä teette uutenavuonna?
Me: Ei mitään, voitte tulla meille jos haluutte.
A: Eiku tulkaa te meille se olis kivempaa.
Me: Joo voidaan tullakin, lapset voi nukahtaa sohvalle.

B:ltä tulee tekstari: Järjestän bileet, oon kutsunut A:n ja C:n ja D:n ja E:n ja F:n... tulkaa tekin!

B:n koti ei ole lapsiystävällinen, mä tiedän että mun ilta menis siellä lasten perässä juostessa ja K:ta komentaessa. Siellä on liikaa ihmisiä ja touhu menee tolkuttomaksi riehumiseksi.

Soitan A:lle ja kysyn onhan kutsu vielä voimassa...

A: Ei kun me halutaan mennä B:n bileisiin.
Me: Aah, no me jäädään sit kotiin alkuperäisen suunnitelman mukaan.
A: Aijaa, mut tulkaa tekin B:lle kun sinne tulee ehkä ne C ja E:kin.
Me: Ei me taideta.

Laitan B:lle tekstarin, kiitän kutsusta ja sanon että ollaan kotosalla vaan.

Illalla saan A:lta tekstarin että he tosiaan haluaa mennä mieluummin, nähdään sit ensi vuonna jos ette kerran tuu.

Joo nähdään vaan, ei me tulla.


Miten mulle tulee tunne että ”we just got ditched”... tuli jotakin parempaa tekemistä... mitä mun pitäis tästä ajatella? En osaa ajatella mitään kaunista, pitää kai yrittää kovemmin. Me ollaan mielellämme kotona lasten kanssa, ei siinä mitään.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Nina29. joulukuuta 2013 klo 10.08

    Just let it be - enjoy your quiet New Year's at home :) It's not that big of a deal. In fact that's what we are doing too. And we don't even have kids. That makes us super boring, right? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. joulukuuta 2013 klo 16.38

      I know, I'm trying super hard... I'm just SO annoyed... and the funniest thing is that we really prefer to just hang out with the kiddos ;)

      Poista
  2. Nina29. joulukuuta 2013 klo 18.52

    :) Don't blame ya, we like to be at home too.... with the dog. LOL

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää