Siirry pääsisältöön

jouluparaati

M voitti ja neljän tunnin päikkäreitten jälkeen ei auttanut muu kuin ryhdistäytyä... ravintolaan, kaaokseen ja paraatia seuraamaan paraatipaikalle. Olihan meillä kivaa, mutta joku luonnonoikku ripotteli meidän päälle sadepilven just siksi ajaksi kun seistiin ulkona, ja kun ”lumisade” on saippuavaahtoa ja vettä tulee kuin suihkussa oli tunnelma märän lisäksi saippuaisen puhdas.

Petteri Punakuono oli poro...


mikä on paras?

valinta osui piparminttusuklaajuustokakkuun






Add caption





O sai soittaa tamburiinia

taivaalta sataa vettä ja saippuaa


tää osuus oli kai lähinnä isiä varten...

Pää on edelleen täynnä räkää ja se mitä mä huuhtelen tuoplta onteloista ulos sarvikuonon avulla ei oo kaunista katsottavaa... Pojatkin on onneksi edes vähän puolikuntoisia ja päivä kuluu junilla leikkien, telkkarin edessä ja Hunger Games:n kakkososaa lukiessa. Eka kirja oli kohtalainen, tokasta tykkään enemmän ainakin toistaiseksi.

Viikon päästä valmistaudutaan lykkäämään kinkkua uuniin... ihanaa! Joulu, joulu on jo ovella.

aamulla Tonttu löytyi keittämästä kahvia

nuhanenän selviytymisvälineet

iltapäivällä se oli siirtynyt kenkäkaappiin



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Paula - Gone with the Gastons18. joulukuuta 2013 klo 14.07

    Tosi kätsä tuo sun kenkäteline. Onko se vaatekaapin ovessa? Mistä sellaisia löytyy?

    VastaaPoista
  2. Muusa Liinpaa18. joulukuuta 2013 klo 16.24

    Se on meidän alakerran ulkovaatekaapin ovessa ja niitä saa ihan amazonista mittojen mukaan :)

    VastaaPoista
  3. Paula - Gone with the Gastons18. joulukuuta 2013 klo 18.59

    Kiitos :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää