Koska mä nyt satun istumaan tässä Klinikan odotushuoneessa O:n ollessa fysioterapiassa, eikä mulla oikeestaan oo muutakaan tekemistä voin yhtä hyvin kirjoittaa.
Alkaen ensi viikosta O:n maanantaipäiviin lisätään toimintaterapia. Sikäli Iran ehdotonta et kahdessa tunnissa me jopa ehditään M:n ja K:n kanssa vaikka puistoon tai kauppaan tai Iran vaan kahville. O:n kannalta positiivista on päästä taas taklaamaan nousussa olevaa kylpykammoa ja roskahirvitystä ja sitä armotonta kitinää.
Mä aloitin tänään M:n ruokapäiväkirjan pitämisen. Sen kolme vuorokautta pitäis jaksaa ja muistaa merkata jokainen suupala, tarjottu ateria ja huikka vesilasista. Kuin sattumalta tossa odotusaulan pöydällä oli sellainen "eat right" vihkonen ja sitä selailin hetken ja tajusin et siinä paprussahan oikeestaan kulminoituu meidän ongelma M:n syömisen tai syömättömyyden kanssa. Siinä oli lista 25:stä hyvästä ja terveellisestä välipalasta. M kelpuuttais niistä kolme ja saattais ehkä kokeilla kolmea muuta... parhaimmillaankin siis 6/25 kelpais. Tässä siis se ongelma. Ei mun mielikuvituksessa tai luovuudessa tai halussa tarjota monipuolista ravintoa. Sillä nyt vaan on aivan järkyttävän "ahdas" repertuaari. Niin, ja se saattaa jopa maistaa ja kokeilla ja periaatteessa kai tykätäkin... mutta silti valita olla syömättä. Ei auta lahjoa. Ei auta kiristää.
Viimeisenä K. Last but most certainly not least... Sillä on tänään ollut taas aivan erinomaisen sensorista palautetta hakeva päivä. Jannu on keskittynyt hyppimään ja heittäytymään. Alas ja päin, ihmisiä ja eläimiä ja huonekaluja. Juomia on läikkynyt ja kaatunut, ja mustelmia saatu ja saatettu... itselle ja muille. Taas kerran olen kiitollinen siitä et meidän palikat on vaahtomuovista.
Yhdellä yhtä, toisella toista, jokaisella jotakin.
Alkaen ensi viikosta O:n maanantaipäiviin lisätään toimintaterapia. Sikäli Iran ehdotonta et kahdessa tunnissa me jopa ehditään M:n ja K:n kanssa vaikka puistoon tai kauppaan tai Iran vaan kahville. O:n kannalta positiivista on päästä taas taklaamaan nousussa olevaa kylpykammoa ja roskahirvitystä ja sitä armotonta kitinää.
Mä aloitin tänään M:n ruokapäiväkirjan pitämisen. Sen kolme vuorokautta pitäis jaksaa ja muistaa merkata jokainen suupala, tarjottu ateria ja huikka vesilasista. Kuin sattumalta tossa odotusaulan pöydällä oli sellainen "eat right" vihkonen ja sitä selailin hetken ja tajusin et siinä paprussahan oikeestaan kulminoituu meidän ongelma M:n syömisen tai syömättömyyden kanssa. Siinä oli lista 25:stä hyvästä ja terveellisestä välipalasta. M kelpuuttais niistä kolme ja saattais ehkä kokeilla kolmea muuta... parhaimmillaankin siis 6/25 kelpais. Tässä siis se ongelma. Ei mun mielikuvituksessa tai luovuudessa tai halussa tarjota monipuolista ravintoa. Sillä nyt vaan on aivan järkyttävän "ahdas" repertuaari. Niin, ja se saattaa jopa maistaa ja kokeilla ja periaatteessa kai tykätäkin... mutta silti valita olla syömättä. Ei auta lahjoa. Ei auta kiristää.
Viimeisenä K. Last but most certainly not least... Sillä on tänään ollut taas aivan erinomaisen sensorista palautetta hakeva päivä. Jannu on keskittynyt hyppimään ja heittäytymään. Alas ja päin, ihmisiä ja eläimiä ja huonekaluja. Juomia on läikkynyt ja kaatunut, ja mustelmia saatu ja saatettu... itselle ja muille. Taas kerran olen kiitollinen siitä et meidän palikat on vaahtomuovista.
Yhdellä yhtä, toisella toista, jokaisella jotakin.
Kommentit
Lähetä kommentti