Siirry pääsisältöön

loppusuoralla?



Näin loppusuoran jo ehkä toivottavasti häämöttäessä on aika katsoa taaksepäin ja ihailla tilastoja... M täyttää kolmen viikon päästä viisi vuotta. Pojat tulee kesäkuun alussa kolme. Käytännössä tää tarkoittaa et kolmen viikon päästä ollaan kohdassa, jossa meidän perheessä on vaihdettu vaippoja yhteensä viisi vuotta.

Ensin kaksi vuotta, yksi kuukausi ja rapiat yhden lapsen vaippaa, sitten viikkoa vajaan vuoden kolmen lapsen vaippoja, siihen vuosi ja yhdeksän kuukautta kahden lapsen vaippaa ja nyt viimeiset viikot yhden lapsen vaippaa. Nopeasti pyöristettynä, yhteenlaskettuna ja kerrottuna tullaan lukemaan 14 235 vaippaa. 14 235 vaipanvaihtoa. Voitaneen myös todeta että perheen budjetista vapautuu jatkossa $60 kuukaudessa johonkin hauskempaan kuin vaippoihin - ei haittaa.  Kun mä katson noita numeroita alan salaa toivoa et meillä oltaisiin kestoiltu. Vaippoihin on mennyt aivan valtavasti rahaa. Mua hävettää valinnan epäekologisuus ja se miten paljon meidän vaippoja on kaatopaikoilla, en puolustele itseni mllään muulla kuin sillä ettei musta olis ollut siihen pyykkäämiseen.

Viisi vuotta, 14 235 vaippaa. Ei ihme, että syvällä sisällä kuplii ilo ja riemu siitä että tämän putken pää on viimeinkin näkyvissä. Aika paljon saa vettä virrata, ja useammankin sillan alta, ennen kuin tästä selvittyä vaihdan vaipan. Kenenkään vaipan. Just nyt väitän että aika pian oon vaippani vaihtanut ja tuomioni lusinut. 


Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut26. maaliskuuta 2013 klo 23.40

    :D!

    Mä hehkutan tolla vieläkin, ja nuorimmainen on sentään jo 9vee.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää