Siirry pääsisältöön

loppusuoralla?



Näin loppusuoran jo ehkä toivottavasti häämöttäessä on aika katsoa taaksepäin ja ihailla tilastoja... M täyttää kolmen viikon päästä viisi vuotta. Pojat tulee kesäkuun alussa kolme. Käytännössä tää tarkoittaa et kolmen viikon päästä ollaan kohdassa, jossa meidän perheessä on vaihdettu vaippoja yhteensä viisi vuotta.

Ensin kaksi vuotta, yksi kuukausi ja rapiat yhden lapsen vaippaa, sitten viikkoa vajaan vuoden kolmen lapsen vaippoja, siihen vuosi ja yhdeksän kuukautta kahden lapsen vaippaa ja nyt viimeiset viikot yhden lapsen vaippaa. Nopeasti pyöristettynä, yhteenlaskettuna ja kerrottuna tullaan lukemaan 14 235 vaippaa. 14 235 vaipanvaihtoa. Voitaneen myös todeta että perheen budjetista vapautuu jatkossa $60 kuukaudessa johonkin hauskempaan kuin vaippoihin - ei haittaa.  Kun mä katson noita numeroita alan salaa toivoa et meillä oltaisiin kestoiltu. Vaippoihin on mennyt aivan valtavasti rahaa. Mua hävettää valinnan epäekologisuus ja se miten paljon meidän vaippoja on kaatopaikoilla, en puolustele itseni mllään muulla kuin sillä ettei musta olis ollut siihen pyykkäämiseen.

Viisi vuotta, 14 235 vaippaa. Ei ihme, että syvällä sisällä kuplii ilo ja riemu siitä että tämän putken pää on viimeinkin näkyvissä. Aika paljon saa vettä virrata, ja useammankin sillan alta, ennen kuin tästä selvittyä vaihdan vaipan. Kenenkään vaipan. Just nyt väitän että aika pian oon vaippani vaihtanut ja tuomioni lusinut. 


Kommentit

  1. :D!

    Mä hehkutan tolla vieläkin, ja nuorimmainen on sentään jo 9vee.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...