Siirry pääsisältöön

ensilumi


Kevään kolmas päivä, siis noin virallisessa mielessä... Koko talvena ei ole satanut lunta nii että sitä olis maahan asti jäänyt ja tänä aamuna saatiin sitten pari tuumaa, kevään kunniaksi - ensilumi. Mua säälittää mun narsissit, helmililjat ja pionit. Sunnuntaihin mennessä pitäis taas olla kevät... +15C ja aurinkoista.



M lähti vastahakoisesti kouluun L:n kyydissä. Olis se bussillakin päässyt, todennäköisesti myöhässä, enkä mä muutenkaan oikein luota noitten härveleitten talviajo-ominaisuuksiin. Tapahtuma oli sen verran tavallisuudesta poikkeava että neidin saamisessa koulukuntoon ja autoon oli kokolailla työtä, se kun olis vaan halunnut katsoa ja koskettaa – lunta.

Pojat haluu ulos. Mä en tosiaankaan halua, mutta ymmärrän että sinne on lähdettävä ja tarjottava keväinen talvielämys tolle kaksikolle.  Toisin kuin tottuneella suomalaisella äidillä, mulla ei ole aavistustakaan siitä mitä noille pitäis laittaa päälle. Haalarit taitaa olla 86cm ja seuraavat 110cm – kai - pojilla mittaa metrin verran. Kurahousut ja sadetakki? Alle fleece haalari? Jalkaan kumpparit? Onkohan meillä edes käsineitä noille... Ajatuskin röykkiöistä lumen kastelemia vaatteita tuntuu vastenmieliseltä. Nostan hattua jokaiselle joka painii tän valkoisen massan kanssa kuukausia. Pullantuoksuinen kotiäiti ja martta nostaa päätään ja suunnittelee ulkoilun jälkeen lettuja ja kaakaota, elämysaamua.



K käy muutaman minuutin välein kysymässä koska mennään ulos... joo, joo, mennään, mennään...


Kommentit

  1. Mukavaa lumipaivaa teille! Odotin jo kevatta taalla Alaskassakin, mutta nyt on taalla(kin) lunta luvassa, ja blizzard warning iltapaivan iloksi..... toivottavasti weatherman on vaarassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti siellä selvisitte lumimyrskyittä!

      Poista
    2. Blizzard warning osoittautui vaaraksi, mutta nyt on uusi snow warning taksi illaksi... 12-18" lunta. SIGH. No, meidan aika Alaskassa alkaa olla ohi tosin, joten onhan tama arktinen elama jo voiton puolella :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...