Siirry pääsisältöön

ensilumi


Kevään kolmas päivä, siis noin virallisessa mielessä... Koko talvena ei ole satanut lunta nii että sitä olis maahan asti jäänyt ja tänä aamuna saatiin sitten pari tuumaa, kevään kunniaksi - ensilumi. Mua säälittää mun narsissit, helmililjat ja pionit. Sunnuntaihin mennessä pitäis taas olla kevät... +15C ja aurinkoista.



M lähti vastahakoisesti kouluun L:n kyydissä. Olis se bussillakin päässyt, todennäköisesti myöhässä, enkä mä muutenkaan oikein luota noitten härveleitten talviajo-ominaisuuksiin. Tapahtuma oli sen verran tavallisuudesta poikkeava että neidin saamisessa koulukuntoon ja autoon oli kokolailla työtä, se kun olis vaan halunnut katsoa ja koskettaa – lunta.

Pojat haluu ulos. Mä en tosiaankaan halua, mutta ymmärrän että sinne on lähdettävä ja tarjottava keväinen talvielämys tolle kaksikolle.  Toisin kuin tottuneella suomalaisella äidillä, mulla ei ole aavistustakaan siitä mitä noille pitäis laittaa päälle. Haalarit taitaa olla 86cm ja seuraavat 110cm – kai - pojilla mittaa metrin verran. Kurahousut ja sadetakki? Alle fleece haalari? Jalkaan kumpparit? Onkohan meillä edes käsineitä noille... Ajatuskin röykkiöistä lumen kastelemia vaatteita tuntuu vastenmieliseltä. Nostan hattua jokaiselle joka painii tän valkoisen massan kanssa kuukausia. Pullantuoksuinen kotiäiti ja martta nostaa päätään ja suunnittelee ulkoilun jälkeen lettuja ja kaakaota, elämysaamua.



K käy muutaman minuutin välein kysymässä koska mennään ulos... joo, joo, mennään, mennään...


Kommentit

  1. Mukavaa lumipaivaa teille! Odotin jo kevatta taalla Alaskassakin, mutta nyt on taalla(kin) lunta luvassa, ja blizzard warning iltapaivan iloksi..... toivottavasti weatherman on vaarassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti siellä selvisitte lumimyrskyittä!

      Poista
    2. Blizzard warning osoittautui vaaraksi, mutta nyt on uusi snow warning taksi illaksi... 12-18" lunta. SIGH. No, meidan aika Alaskassa alkaa olla ohi tosin, joten onhan tama arktinen elama jo voiton puolella :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...